lauantai 31. joulukuuta 2011

Varoitus, tämä teksti sisältää väheksyviä mielipiteitä tietystä ihmisryhmästä....

Mikähän helvetti siinäkin on, että sellaiset ihmiset eli naishenkilöt, joille ei soisi sitten yhtä ainutta kakaraa, tuntuvat sikiävän kuin kanit. Ei koulutusta, päihdeongelmia, työttömyyttä ja vieressä vähintäänkin epämääräinen heppu tuntuu oleva yhtälö, jossa lapsia punkee maailmaan tasalta ja puolelta. Varmaan ne mutsit yrittävät olla mahdollisimman hyviä äitejä, mutta ei siinä kovin kummoisia eväitä lapselle saa aikaiseksi. Kaiken huipuksi se epämääräinen heppu häviää viereltä joko eron myötä tai linnaan viimeistään siinä vaiheessa, kun se lapsi on saatu aikaiseksi. Sitten etsitään uusi epämääräinen heppu ja kohta on taas maha pystyssä sille uudelle, joka sitten jättää viimeistään lapsen synnyttyä ja niin edelleen... Tiedän yhdenkin äidin, jonka kaikki kolme lasta ovat eri isille ja nämä lapset ovat nyt 1-5 vuotiaita, eli vaihtoväli on ollut melkoisen tiuha... Muitakin kyseenalaisia vanhempia on tuttavapiirissä: eräskin naishenkilö, joka on minua pari vuotta vanhepi ja asui ennen meidän naapurissa, on synnyttänyt neljä lasta, joista jokainen on otettu huostaan sillä siunaaman sekunnilla, kun se on mahasta pois putkahti, koska tämä naishenkilö viettää suurimman osan ajastaan suljetulla... En edes ymmärrä, miten hän on onnistunut hankkiutumaan raskaaksi ...

Kaikilla on varmaan oikeus hankkia lapsia niin halutessaan, mutta kyllä minusta näille tietyille henkilöille voisi harkita jotain pakkosterilointia, ettei tähän maailmaan syntyisi enää yhtään lasta, joilla on jo alusta asti heikot eväät elämään. Toki kehitysmaissa syntyvien lasten elämän eväät ovat vielä huonommat, mutta siellä ne eväät eivät ole huonot vanhempien typeryyden vuoksi,vaan aivan muista syistä...

Vuosi paketissa

Taas on mennyt tämäkin vuosi, enkä tänäkään vuonna onnistunut laihduttamaan, vaikka miten lupasin (ja monta kertaa). Aloitin sentään uuden harrastuksen syksyllä (itämainen tanssi), joten kunto on sentään kohonnut, vaikka läski ei ole irronnutkaan. Ensi viikolla voi taas sitten aloittaa laihduttamisen (tämä on pysyvä uuden vuoden lupaukseni... :) ) Muita lupauksia en taida tehdäkään, kun en niitä saa kuitenkaan pidettyä...

Muuten tämä vuosi on ollut oikein mukava ja erittäin työntäyteinen (pitää vissiin mennä tänäänkin töihin), erityisesti elokuussa järjestämämme ICA-maailmankonferenssi oli huikea rutistus, jonka jälkeen meni monta viikkoa vähän sumussa, kun oli ensin tehnyt kuukauden ympäripyöreitä päiviä, edustanut ja viihdyttänyt vieraita ja sen jälkeen vielä hoitanut jälkipyykin. Sen keikan jälkeen meinasi lipsahtaa tosissaan juopottelun puolelle, kun piti rentoutua ihan urakalla. No, siitä onneksi selvittiin tehokkaalla nenänvalkaisukuurilla...

Tänään taidan korkata skumppapullon ja toivottaa itselleni läpirämmittyä tätä vuotta ja odotuksentäyteistä uutta vuotta! Ja toivotan sitä samaa myös teille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Poskari tuli taloon

Päivän diagnoosi: poskari, eli poskiontelontulehdus. Tuttu vieras näillä leveysasteilla vähintään pari kertaa vuodessa. Edellinen oli toukokuussa influenssan jälkitautina (se se muuten oli kanssa helvetillinen tauti). Tätähän ei siis  ole lekurisetä vielä virallisesti diagnosoinut, mutta pään "hölskymisestä" ja yläpurukaluston kipuilusta osasin ihan itse päätellä, että vanha kamu tuli taas kylään, eikä se lähde kuin niillä helevetin antibiooteilla. Kertakaikkisesti ärsyttää syödä niitä aina uudelleen ja uudelleen, mutta en ole vielä keksinyt, millä ilveellä näitä ehkäisisin. Elefantin kärsä ei auta, se on testattu, mutta muita ideoita otetaan kyllä mielellään vastaan...

maanantai 26. joulukuuta 2011

Myrsky repii puita, taivas salamoi

Meidän olohuoneen ikkunan edessä on katulamppu. Yleensä se seisoo vallin mallikkaasti ja vakaasti paikoillaan, mutta nyt kyllä vähän hirvittää, milloin se päättää tulla ikkunasta sisään. Sen verran ottaa tuulta se. Kävin äsken viemässä roskia pihalle, niin meinasi tukka lähteä päästä, kun niin tempoi tuo paineentasoitusilmiö. Onneksi jääkaapissa on vielä ruokaa, joten ei tarvitse kauppaan lähteä myrskyn riepoteltavaksi ja räkätauti estää myös liikunnallisen toiminnan ulkoilmassa, eli voin siis hyvällä omalla tunnolla jatkaa television kytistämistä ja lahjakirjojen lukemista. Palapeli on laitettu hetkeksi tauolle. Siinä on alareunassa jokin virhe, jota en pystynyt paikallistamaan, joten siirryin muihin viihdykkeisiin.

Mies toipuu edellisillan varpajaisista. Villi veikkaukseni on, että se ei tuolta sängyn pohjalta tänä päivänä nouse. Sen verran myöhään meni edellisiltana. Heräsin klo 4.45, oven kolahduksiin ja sitten sainkin kuulla erittäin sekavan selostuksen illan tapahtumista. Parin minuutin päästä siitä alkoi sellainen korina, että päätin suosiolla siirtyä sohvalle nukkumaan. Nyt sitten kuulemma koskee päähän. Voivoi...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Niiisks

Joulusiivous on vaarallista. Sain toki tehtyä homman, mutta heräsin sitten eilen aamuna kurkkukipuun ja nenän vuotoon. Mitä tästä opimme: ei kannata siivota, tulee vain kipeäksi. Onneksi räkätauti ei estä viinin ja glögin nauttimista, vaan suorastaan vaatii niitä, joten joulu ei suinkaan ole pilalla... :)

Olin muuten ollut ihan yyberkiltti männä vuonna, koska sain ihan hirmuisen kasan paketteja, kirjoja, pelejä, sukkia, kosmetiikkaa ja palapelin, jonka kanssa olen jo pariin otteeseen tänään menettänyt hermoni. Vaihdoinkin välillä tänne internetin ihmeelliseen maailmaan siiderilasin kanssa, jotta vaivalla kasaan saamani kaksi reunaa eivät "vahingossa" lentäisi lattialle räjähdyksen sattuessa... Viilennellään välillä vähän tunteita.

Täytyy myös sanoa, että perhe alkaa vihdoin ja viimein ymmärtää kirjamakuani oikein huolella: sain lahjaksi viisi eri kirjaa ja kaikki olivat erittäin mieluisia:
  • Jari Tervo: Layla, pääsääntöisesti en pidä Tervon tyylistä, mutta tätä toivoin, koska pari ystävääni sanoivat, että se on aivan erilainen kuin Tervon aikaisempi tuotanto
  • Tuomas Kyrö: Keräjäläinen ja jänis. Olen haalinut kaikki Kyrön kirjat ja tämänkin mutsi ymmärsi ostaa minulle ihan ilman vihjailuja. Viime vuonna sain Mielensäpahoittajan, joka kertoo aivan ehdottomasti isästäni, myös hänen omasta mielestään... :)
  • Pentti Laesterä: Mustat lampaat. Huomioita yhteiskunnan epäkohdista. Oikein syyhyttää päästä lukemaan. Kiitos isälle tästä!
  • Pertti Jarla: Fingerporin naamakirja. Mieheni osti tämän minulle, mutta  jostain syystä kirja majailee tällä hetkellä pesukoneen päällä kylppärissä. Miehen mielestä hänen pitää tarkistaa ensin, että ko. kirja on minulle sopivaa tekstiä... Jepjep, haluaa vain itse lukea sen ensin....
  • Mario Reading: Mayaennustus. En ole aiemmin ko. tyypistä kuulutkaan, mutta takakannen perusteella odotan paljon.
Mulla siis ei todellakaan ole seuraavan parin viikon aikana vapaa-ajanvietto-onkelmia. Jiihaa!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Väliraportti

Sainhan mä sen siivousraivon aikaiseksi. Heti, kun rupesin ajattelemaan, että tänään pitää vielä silittää, niin johan meni herne nenään. Nyt on sitten raivattu parveke, siivottu keittiö, pyyhitty pölyt, imuroitu, pesty lattiat ja hakattu matot ja vuodevaatteet sekä pesty kaksi koneellista pyykkiä. Jäljellä vielä mattojen ja petivaatteiden sisälle roudaaminen, kylppärin pesu sekä se saatanan silittäminen, kun ne joululiinat on ihan vitun rutussa... Siinä sitä taas kirosanat lentää. Ottaiskohan tähän väliin yhden loiventavan..?

Joulusiivous lähenee

Pitäisi saada taas itsensä liikkeelle ja ryhtyä tekemään Joulusiivousta. Kyseinen siivousmuoto tarkoittaa meidän talossamme sitä, että normisiivouksen (pölyt, imurointi, kylppärin pesu) viedään matot ja petivaatteet pihalle pahoinpideltäviksi ja vaihdetaan jouluverho keittiöön, joululiinat pöydille ja viritetään jouluvalot parvekkeelle. Ei paha, mutta kun siihen tarvittaisiin sitä siivousraivoa, mitä en ole vielä ehtinyt kerryttää tarpeeksi... Nyt tarvittaisiin joku ääretön vitutuksen aihe, jonka voisi sitten purkaa armottomaan siivoamiseen, mutta kun ei vituta. Joutuuko tässä nyt siivoamaan ihan pelkän tahdon voimalla, vai ennättääkö vielä hankkia ison herneen nekkuun jostain? Jään pohtimaan vitutuksen aiheita....

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Herätyyyys...

Minä en todellakaan ole aamuihmisiä, kuten taas tänään aamulla totesin, kun kello soi 05.45. Normaalisti kello soi aikaisintaan 7.30, jos menen normaaliaikaan eli yhdeksäksi töihin. Oikeasti oksetti, kun piti nousta ylös (ei, en ole raskaana) ja mietin vain, että olisipa jo ilta, että pääsisin taas nukkumaan...

Kyllä aikainen lintu madon nappaa, hokee vanha kansa. "Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää" on toinen sanonta, jossa kehotetaan heräämään aikaisin, koska on laiskuutta nukkua myöhään. Tämä on kyllä mielestäni perisuomalaista syyllistämistä ja sanonnatkin ovat ajalta, kun piti nousta lypsylle viiden aikaan... Minun mielestäni yhteiskunta käy kerta kaikkisesti väärässä ajassa minun sisäiseen kellooni nähden. Joku ehkä sanoisi, että asia on toisinpäin, mutta oma napa on tässä asiassa paljon tärkeämpi kuin joku vitun yhteiskunta!

Miksi ihmeessä yhteiskunta elää kahdeksasta neljään -ajassa? Kuka perkele on senkin määritellyt, että kaikki julkiset organisaatiot ovat auki juuri tuolla välillä? Miksi ihmeessä pitää herätä ennen ylösnousua, jos oikeasti nukuttaisi kevyesti vaikka yhdeksään? Yhteiskunta ei kerta kaikkisesti voi hyväksyä muita kuin virallisessa yhteiskunnallisessa rytmissä eläviä ihmisiä, vaikka on ihan tieteellisestikin todistettu (en jaksa nyt etsiä lähdettä, mutta näin on), että toiset ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin toiset ja toiset ovat aamuihmisiä ja toiset taas iltaihmisiä. Minä olen ehdottomasti iltaihmisiä ja tarvitsen vielä kaiken hyvän lisäksi keskimääräistä enemmän unta, joten luonnollinen unirytmini ei kerta kaikkiaan sulata normaalia yhteiskuntajärjestystä. Onneksi nykyisessä duunissa on liukuva työaika, jos minun pitäisi olla joka aamu kahdeksalta töissä, niin saisin potkut alta aika yksikön myöhästelystä....

Tästä asiasta pitäisi ehdottomasti nousta barrikaadeille, mutta tämän aamuinen yltiöaikainen herätys on vienyt voimat sen verran pahasti, joten taidan siirtää sen johonkin toiseen päivään, ehkäpä ensi viikolle, kun olen saanut nukkua joululoman (ruhtinaalliset 5 päivää) yli. Huomenna pitää vielä herätä liian aikaisin, sitten saa taas nukkua piiiiiitkäään... zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz....

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vaihteeksi mattimyöhäinen

Kuten perinteisesti, en ehtinyt lähettää yhtään ainutta joulukorttia ajoissa ja alunperin ajattelin, etten perkele lähetäkään... Tänään tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, kun niitä toisten lähettämiä kortteja alkoi tulla... Ostin siis valmiiksi postimaksettuja hyväntekeväisyyskortteja, joten niiden pirulaisten pitäisi vielä huomenissa ehtiä jopa ennen joulua. Mikä siinäkin on, että vaikka kuinka vannoo, etten lähetä kortin korttia, niin silti sitä saa äärettömän stressin aiheesta - viime tipassa... Ihan hyvin olisin voinut vain feispuukkiin kirjoittaa, että säästyneillä joulukorttirahoilla ostin itselleni jouluksi punaviiniä ja hoidan sillä henkistä hyvinvointiani, mutta jokin omatunnon piipitys sai taas minut pauloihinsa.

Tapani mukaan en ehtinyt lähettää myöskään kummilasteni joululahjoja ajoissa. Ne olisi pitänyt olla tänään paketissa  ja postissa ennen klo 17.00, jotta olisi päässyt sillä halvemmalla hinnalla, mutta minä vasta aloin paketoida niitä tänään joskus kuuden aikaan. Nyt ne on paketissa, mutta niitä ei voi lähettää ennen kuin keskiviikkona, sillä ovelle-paketti mörön persiiseen tarkoittaa sitä, että jonkun pirulaisen pitää olla kotona keskellä päivää vastaanottamassa sitä, jotta on mitään toivoa, että ne paketit ehtivät ennen joulua. Ja pentujen lomat alkavat vasta torstaina, joten niitä paketteja ei voi aiemmin lähettää. Kyllä on jumaleisson vaikeeta!

No, seuraavan kerran mun tarttee hermoilla näitä asioita sitten keskiviikkona, siihen asti voi taas painaa duunia ja nauttia himppa kuivaa omenasiideriä näin saunan jälkeen. (sopuli aivasti juurikin)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Sukella Saimaalle

Paikallisen sanomalehden Länsi-Savon talviekstralehti on nimeltään Sukella Saimaalle... Nimessähän ei sinänsä ole mitään vikaa, lehdessä markkinoidaan eteläsavon talvitapahtumia. Hivenen huvittavaa on kuitenkin se, että tänä "talvena" sinne Saimalle voisi ihan kirjaimellisestikin sukeltaa. Ei ole paljon jääpeitettä näkynyt... Lehden työntekijän mukaan sitä kutsutaankin heillä Sukella Saimaaseen: mielestäni paljon osuvampi nimi tähän muka-talveen...

Tapahtumarikasta

Pidettiin eilen kaveriporukalla "pikkujouluja" meillä. Alkuilta meni oikein mukavasti, mutta iltahan ei ole mitään, jos ei jotain äksidenttiä tapahdu...

Ensinnäkin, kun olen lähdössä baariin (osa porukasta oli mennyt jo edeltä), en löydä puhelintani kertakaikkisesti mistään: kaverini yrittää soittaa siihen, mutta ääntä ei kuulu ja kukaan ei vastaa myöskään toisessa päässä. Joku edellä menneistä on siis mitä ilmeisimmin napannut epähuomiossa puhelimen mukaansa... Puhelin löytyi lopulta yhden ystäväni laukusta, mutta vasta tuossa tunti sitten, kun aloin jo olla epätoivoinen. Hän oli jo kertaalleen tarkistanut oman laukkunsa, mutta ei ollut tajunnut, että löytämänsä puhelin oli minun, vaan luullut sitä omakseen. Meillä on siis samanlaiset puhelimet, prikulleen. Kaikenlaista.

Yöllä rämpiessäni kotiin ja kaivaessani ruokaa jääkaapista, onnistuin sohimaan lasisen dippikulhon lattialle tuhannen pillun päreiksi. Jääkaapin ovessa valui dippiä, keittiön matto oli dipissä, allekirjoittanut oli dipissä ja joka paikassa oli lasin siruja... Sain sentään sirpaleet siivottua ja kaapin oven hangattua puhtaaksi, mutta matto oli laitettava pesuun. Kaikista eniten kuitenkin vituttaa se kuppi, kun se oli mummoni perintökippoja, aivan ihana 40- tai 50-luvun jälkiruokakuppi! Onneksi niitä on vielä kolme jäljellä ja yksi isompi tarjoiluastia. Ensi kerralla tarjoan dipit kyllä ihan suoraan siitä kermaviilipurkista...

Kolmas tapaturma ei sattunut itselleni, vaan miehelle. Hänkin oli ollut viihteellä ja tapansa mukaan käynyt hakemassa pizzaa karvakäsi-paikasta (tämä ei ole rasistinen ilmaus, vaan vitsi, ko. paikan pizzat ovat erinomaisia ja paikan omistaja todella mukava!) ja mönkinyt kotiin. Paha vain, että laatikko ei ollut kunnolla kiinni ja eteisessä se pizza oli luiskahtanut lattialle... Mies ei siinä ollut mennyt moksiskaan ja syönyt pizzan oikein hyvällä ruokahalulla. Paha vain, että nyt meillä on toinenkin matto menossa pesuun ja lipaston laatikoiden pinnasta oli tosi kiva hangata jämähtänyttä ja rasvaista juustoa pois tänä aamuna. Minä olin jo saada raivaria, kun luulin ensin, että matossa ja lipastossa oleva mönjä oli oksennusta. Lähempi tarkastelu (haistaminen), kertoi kuitenkin, että ei ollut.

Että sellainen ilta. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin. Enää lievä päänsärky ja kuvotus jäljellä. Onneksi eiliseltä jäi runsaasti keksejä ja tuorejuustoa... Voin siis hyvällä omalla tunnolla mässytä niitä pois. Muutenhan ne voivat mennä vaikka pilalle! :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Odotettavissa huomisiltaan asti...

Olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta tyydyn toteamaan, että vituttaa edelleen. Vituttaa fundamentalistit, sää, Euroopan taloustilanne, sää, oma rahatilanne, sää, mies, sää, sää, sää, sää ja sää... Ilmeisesti ongelman alku ja juuri on tuossa säässä... Nyt sataa lottuuttaa vettä niin maan perkeeleesti. Joka paikka on joka sohjossa tai ihan vitun liukkaalla jääpinnoitteella kuorrutettu. Ja mitään positiivista muutosta tilanteeseen ei ole tulossa, vettä ja räntää ja paskaa ja kusta... En ala, vituttaa! Niin, mainitsinko jo, että vituttaa - se sää...


ps. loppukevennyksenä täytyy mainita rakkaan sisarenpoikani maininta armeijasta: kaikki muu on paskaa paitsi kusi... Sopii myös omaan mielentilaani tällä hetkellä...

lauantai 10. joulukuuta 2011

Joulupuu

Olin tänään tosiaan TAAS talkoissa, tosin tällä kertaa menin sinne mielelläni, koska näissä talkoissa kerättiin joululahjoja vähävaraisille lapsille. Alueen Nuorkauppakamari kerää lahjoja Joulupuu-kampanjalla ja välittää ne sitten sosiaalitoimiston kautta sellaisille, jotka eivät muuten lahjoja saisi. Tänäkin vuonna oli listalla liki 200 lasta tästä Mikkelin alueelta. Nimiä ei tietenkään paljasteta, vaan saamme numeroidun listan lapsista, jossa lukee lapsen nimi ja sukupuoli. Tämän listan perusteella tehdään pakettikortteja, joiden perusteella halukkaat voivat ostaa tai itse tehdä lahjoja lapsille ja tuoda sitten keräyspisteeseen.

Päivystin kolme tuntia Graanilla tänään ja lahjoja tuli varsin mukavasti. Erityisesti pienille lapsille haluttiin ostaa erilaisia leluja. Itsekin kävin ostamassa pari lahjaa. Pienet lapset olivat aivan innoissaan, kun he toivat lahjoja, jotka olivat itse valinneet kaupasta yleensä itsensä ikäiselle lapselle... Tuli itselleenkin hyvä mieli. Yksi vanhempi rouvashenkilö toi KOLME Emekin rekka-autoa, joiden hinta on melko tyrmäävä: halvimmatkin pienet autot maksavat helposti yli 50 € ja nämä kaikki kolme olivat niitä kaikista isoimpia malleja. Jäi nimittäin allekirjoittaneelta monttu hetkeksi auki, siinä on kolme pikkupoikaa jouluna aivan äärettömän onnellisia! Kaiken kaikkiaan lahjat olivat todella laadukkaita, tuli kirjoja, leluja, vaatteita (Herra Hakkarainen -body oli aivan valloittava!) ja sitten vähän vanhemmille teinareille myös meikkejä ja muuta kosmetiikkaa.

Jäi kyllä tästä päivästä tosi hyvä mieli, tämä oli oikeasti sitä peräänkuuluttamaani kunnollista talkootouhua! Ensi vuonna taas uudestaan!

What a feeling

Säävalitus jatkuu, täällä tuulee edelleen ihan älyttömästi, mutta se ei ole pahinta. Pahinta on se, että keli on plussan puolella ja ulkona sataa räntää/vettä vaakaan!!!! Jouduin tänään kävelemään pari kilometriä keskustasta Graanille ja voin kertoa ettei ollut erityisen herkkua. Räntää rätki koko ajan naaman, silmälasien kanssa ei nähnyt yhtään mitään ja ilman silmälaseja en sitten näe muutenkaan... Prisman vessassa peilistä katsoi vastaan melkoinen panda, kun huolella laitetut ripsivärit olivat pitkin poskia. Onneksi ne nyt sai korjattua, mutta kolmen tunnin seisominen jääkylmässä ja vetoisessa kauppakeskuksen aulassa, kun liukuovet eivät kestä hetkeäkään kiinni, kun asiakkaita ravaa eetaas, ei ainakaan yhtään kohottanut joulumieltäni, vaikka sitä siinä yritettiin kovasti luoda päivystämällä Joulupuu -keräyksessä (kyllä, olin taas lupautunut talkoisiin...).

Ja kliimaksina kaikelle, kun soitan miehelle, että voisitko tulla hakemaan, niin herra sanoo, että tule linja-autolla. Täällä peräperseessähän linja-autot tunnetusti kulkevat viiden minuutin välein, not. Niitä tulee hyvässä lykyssä kerran tunnissa ja olisin joutunut odottamaan seuraavaa bussia puoli tuntia keskellä peltoaukeaa siinä helvetin ihanassa kelissä... Juu ei kiitos! No, onneksi sain "broidin" (ei ole oikeasti edes mulle mitään sukua) heittämään mut takaisin kaupunkiin. Kotiin päästyäni olin aivan jäässä ja vasta nyt, kohta kolme tuntia kotiintulon jälkeen, alan olla pikku hiljaa sulamassa, kiitos kuuman mustaherukkamehun, johon lorautin ihan reilusti kossua...

Miksei se kertaalleen tullut lumi voinut vain pysyä maassa kiltisti? Miksi helvetissä tuolla joka paikassa on nyt nilkkoihin asti loskaa... Vittu, että vihaan loskakelejä! Onneksi tuota kossua on vielä ihan riittävästi tuossa pullossa, taidan otta toisellekin jalalle...

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vittuuu, tätä Suomen talvea

Tuulee niin, että tukka lähtee... Kamala tuuli, lunta tuiskuttaa ja on niin maan perkeleen liukasta... Kuka helvetti nämäkin kelit on keksinyt? Ulos pitää varustautua vähintään naparetkeilijän vaatetuksella, jotta pääsee edes kauppaan asti. Meidän vuokrakaksiomme ikkunoista vetää niin, että kynttilät lepattaa (ja välillä myös sammuu) vedosta. Ei jumankekka, en ala, tahdon lunta sillai nätisti noin 10 senttiä ja maksimissaan 5 astetta pakkasta, ei tuulta. Voisiko jokin säänjumala kuulla mun pikku toiveen???

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Päivän ruokavinkki ja nyrkkeilyä

Viime yö meni vähän ketuiksi, koska nukahdettiin isännän kanssa sohvalle, kun katsottiin nyrkkeilyä ja nyt on sitten pää ihan jumissa, kun istuma-asennossa sohvalla nukkuminen ei ehken tee kenellekään hyvää... BTW, hirveän haloon media onkin taas saanut aikaiseksi pelin lopputuloksesta. Haloo, tuomarit päättää, ei joku yksittäinen nyrkkeilyvalmentaja, joka ilmiselvästi dissaa Heleniusta muutenkin eikä myöskään vastaottelija. Olen muuten sitä mieltä, että jos Chisora olisi käyttäytynyt kehässä paremmin, niin luultavasti se olisikin voittanut, mutta nyt ne kaikki puskemiset ja ns. iskut vyön alle ja hirveä suunpieksentä vaikuttivat varmasti lopputulokseen hänen kannaltaan negatiivisesti. No, oli miten oli, olen tyytyväinen lopputulokseen, Heleniukselta hieno taistelu käsivammasta huolimatta! Tosin, jos uusintaa vaaditaan, niin antaa mennä vaan, kyllä Helenius terveenä voittaa tuollaisen reppanan mennen tullen...

Jaa, niin, mutta alunperin piti tulemani tänne taas kehumaan laittamaani ruokaa eli Elli goes ruokablogi. Laitoin nimittäin tänään possun sisäfilettä kermaperunoilla ja perinteisellä ruskealla kastikkeella. Päivän ruokavinkki: pihvin tai tuollaisen fileen paistorasvan jäämistä saa erinomaisen kastikkeenpohjan: sekaan sipuli (ei pakollinen) ja jauhot, pikainen ruskistus, perään sitten valmiiksi vedenkeittimessä kuumennettu vesi (ei tule paakkuja). Sekoitetaan ja tässä vaiheessa voi sammuttaa lieden. Annetaan hiljalleen porista välillä sekoittaen viitisen minuuttia ja voila, erittäin hyvä ruskea kastike on valmis. Muista kuitenkin, että se pihvin/fileen paistojäämä ei saa olla kovin pahasti palanutta, muuten lopputuloksena on kitkerää huttua. Mutta, tämä voittaa kaikki kaupan valmiskastikkeet 10-0!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Punnitse ja säästä!

Kävin tänään Mikkeliin vasta avatussa Punnitse & Säästä -kaupassa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka paljon, mutta pettymyksekseni huomasin, että pesuaineita ei kaupassa ollut, niin kuin monissa muissa vastaavissa paikoissa... En anna tämän kuitenkaan häiritä erityisesti, sillä olin aivan innoissani hienosta luomuteevalikoimasta ja luomumausteista. Aion jatkossa tehdä kyllä useinkin pyhiinvaellus- eli ostosmatkoja näiden valikoimien äärelle. Niistä pähkinöistä sun muista härpäkkeistä en ole läheskään niin innoissani, vaikka tulee varmaan linssejä yms. joskus ostettuakin.

Ja sitten älä osta ainakaan tätä -vinkki. Hain Alkosta miehen pyynnöstä eteläafrikkalaista punaviiniä. Kuvausten perusteella (en todellakaan ole mikään viinintuntija) päädyin sitten Kumalan Merlot Pinotageen. Kamalaa! Viini on vetistä, sitä ei todellakaan tee mieli makustella suussa, kun suutuntuma on tosi inhottava. Mä olen kyllä tosi pettynyt! Jälkimaussa ei ole kyllä valittamista, joten kyllä tuo varmaan kurkusta alas uppoaa, mutta enpä osta toiste...

Pikkujouluista selvitty

Eilen oli yliopistokeskuksen pikkujoulut. Parhaillaan tarkastelussa eilisen illan vauriot:
  • löysin itseni aamulla omasta sängystäni, kamala päänsärky, ei muuta vikaa
  • laukusta löytyi kaikki mitä pitikin, paitsi tupakat, diagnosoin, että olen luultavasti polttanut ne, joten vahinko jäi vain erittäin käheään kurkkuun.
  • mekko ehjä, tosin hieman verinen (ei omaa vertani), sukkahousuilla voi heittää vesilintua, pesu auttaa edelliseen vaivaan
  • kengästä toinen korkolappu irronnut jossain vaiheessa, suutari varmaan osaa auttaa tähän ongelmaan
  • jalat tanssimisesta aivan törkeän kipeät, pakotetaan mies hieromaan
  • rahaa on mennyt aivan törkeästi, onneksi eilen tuli veronpalautukset...
Eli vauriot jääneet melko vähäisiksi. Tuo veri mekkoon tuli loppuillasta, kun paikkasin tyypin, joka oli kalauttanut päänsä rappusiin ja minä satuin olemaan paikalla ainut, joka osasi tehdä asialle jotain... Kolme senttiä pitkä ja sentin syvä haava olisi vaatinut tikkejä, mutta känninen täti ei suostunut lähtemään sairaalaan. Pikkuisen meni hermot tyypin kanssa, mutta onneksi hänellä oli sentään kaveri mukana (joka tosin oli pyörtyä, kun näki verta) ja minä vannotin, että jos menee sekavaksi, niin äkkiä lanssilla sairaalaan.. Toivottavasti kaikki on hyvin...

Muuten juhlat menivät todella mukavasti: porukkaa oli melkein 100 henkilöä, ruoka hyvää, BlacJack -pöytä ja ruletti pitivät huolen uhkapelistä, ihmiset olivat panostaneet teemaan pukeutumisellaan (Casino), naisilla oli upeita ilta- ja cocktailpukuja ja miehillä smokkeja ja tummia pukuja. Baariinkin lähti vielä todella paljon porukkaa... Ja parasta kaikessa, mulla ei ole krapulaa! Eli harvinaisen onnistuneet pikkujoulut takana! Tänään voikin sitten lojua kotona ja mässytä kaikkea hyvää...

torstai 1. joulukuuta 2011

Hermot menee

Onko mitään ärsyttävämpää kuin K-Marketin jo ties kuinka monetta vuotta pyörivä joulumainos? Dadaadaadaadaa, dadadaadiidaadaadaa, lallallalallallallalal, dadadaadaadaadaadaaa jne... VITTU, eikö ne perkele keksi parempaa... Niin raivostuttava mainos, että voitte olla aivan varmoja, etten mene ainakaan yhteenkään K-ryhmän kauppaan tuon mainoksen perusteella, vaan käyn oikein mielelläni tuossa  lähi-Siwassa... Missä voi valittaa aivan vitun ärsyttävistä mainoksista????

Mainospätkä

Olen siitä onnellisessa asemassa töissäni, että meillä pyöritään paljon luomu- ja lähiruoan ympärillä ja työntekijöistämme harrastavat pienimuotoista ruokapiiritoimintaa. Paikalliselta lihakarjatuottajalta Beeffiltä tilataan naudanlihaa erilaisissa muodoissa, eri vihannestuottajilta aina satokautena porkkanaa, kaalia ja punajuuria sekä valkosipulia, paikallisilta viljatuottajilta taas jauhoja jne. Viimeisin ostokseni oli  Sysmän luomulta mysliä, joka on aivan loistavan makuista! Kahdesta eri lajista tilasin omena-karpalomysliä viiden kilon sangon. Eipä lopu taas ihan hetkeen kesken... :) Näitä saisi olla kyllä muuallakin, niin lähiruoasta pääsisi nauttimaan ihan kuka tahansa.. Tosin Sysmän luomun tuotteita löytyy täältä Mikkelin alueelta ihan hyvin ja niitä on myös pk-seudulla Eat&Joy -maatilatoreilla, mutta sitten taas noita Beeffin lihoja ei tahdo löytyä oikein mistään... Mitähän tällekin voisi tehdä? Hinta tietysti vaikutta, kun jauheliha maksaa melkein puolet enemmän kuin perinteinen naudan paisti, mutta on se vaan kuulkää paremman makuistakin.

Mainospätkä päättyy...

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Sähkömiehen hommia

Töistä tullessani yritin sytyttää olohuoneen jalkalamppua: kuului helvetillinen poks ja kämppä pimeni... Fiksuna tyttönä päättelin, että jostain paloi sulake, mutta ongelmaksi muodostui se, että minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä asialle, koska sulakekaappi on niin korkealla, etten oikein yletä sinne ja vaikka ylettäisinkin, niin mistä helvetistä minä tiedän, mikä niistä sulakkeista on palanut...

Soitto siis miehelle, joka käskee nyt joka tapauksessa katsomaan sinne sulakekaappiin, että onko siellä edes uusia sulakkeita. Harjanvarren avulla ähisten sain kaapin auki ja taskulampulla tarkastelun jälkeen ilmoitan miehelle, että ei ole. Seuraavaksi mies sanoo, että katso, mikä niistä on palanut. Minä siihen, että en minä tiedä, ei tässä näy minun silmääni itse asiassa yhtään sulaketta, pelkkiä vipuja vain... Mies alkoi nauraa ja sanoi, että tsiigaa niistä se, mikä on eri suuntaan kuin muut ja käännä se valtavirran suuntaan.. Vittu, meillä on automaattisulakkeet, jotka eivät edes varsinaisesti pala, vaan iskevät vain virrat vikatilanteessa pois päältä! Minä sitten sen helkutin harjanvarren avulla väänsin vivun paikalleen, niin johan rupesi valot taas näyttämään. Hieman nyppii...

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Mies sai päteä ja minä oppia uusia asioita... Tosin siitä jalkalampusta paloi vähintään joku lamppu tai sitten se meni koko paska sekaisin...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Liikaa nettiä

Huomasin juuri, että muutamaa ruokailuhetkeä lukuunottamatta, olen hengannut koko päivän netissä... Ei ihme, että silmiä kirveltää näytön kyttääminen ja selkään koskee tämä hyperegonominen asento. Aika menee kuin huomaamatta, mutta nyt on kyllä pakko lopettaa. Muuten saan taas kuulla mieheltä, ettei mulla muuta elämää enää olekaan, kun aloitin tän blogaamisen... =)

Siiderihai

En ole tainnut vielä mainita, että voisin juoda kuivaa omenasiideriä tolkuttomia määriä, jollei se olisi päihdyttävää ja erityisesti, jolleivät suuret määrät olisi epäterveellisiä. Tosin silti sitä uppoaa tosiaan kitusiin välillä liikaakin, yleensä onneksi pysytään suunnilleen kohtuudessa... Jotkut juo punkkua ja toiset valkkaria, mutta mä kiskon siideriä, tosin vain muutamat merkit kelpaa: Fizz, Strongbow ja UpCider näistä mitä myydään peruskaupoissa ja Alkosta löytyvä Stowford Press. Muut on kamalaa kuraa! Kaljaan en suostu koskemaan, vaikka miten tekis mieli vetää kännit.

Nyt olen ollut tämän flunssan ja vatsataudin takia syömättä ja juomatta oikeastaan mitään pari päivää, mutta näköjään olen parantumassa, kun tuossa pari tuntia sitten söin jo muutakin kuin jugurttia ja mehukeittoa... Ja lisäksi mun tekee mieli siideriä! Oikein haaveilen jääkylmästä UpCiderin Extra Dry:sta.... Mmmm! Tahtoo!

Edelleen kotona

Tylsäätylsäätylsää... Kuume on poissa, mutta vatsa vittuilee edelleen ja se sitten valvottikin minua puoli yötä. Eikä kovin mielekästä ole lähteä minnekään kymmentä metriä kauemmas vessasta, jos ei halua alushousupyykkiä, joten sinänsä tämä on vallan oikeutettua. Onneksi ei sentään tule (ainakaan toistaiseksi) yläpäästä mitään ällöttävää...

Onneksi löysin taas uuden blogin kahlattavaksi: Hupsin Sekavuustila -blogi kertoo raskauden ja äitiyden iloista ja murheista. Loistavaa kerrontaa erityisesti sellaiselle, joka kaipaa vertaistukea, mutta passaa myös meikäläisentyylisille, jotka kaipaavat hyvin kirjoitettua blogia, jossa on ideaa, vaikka aihe ei niin läheltä itseään liippaisikaan. Olen tässä selaillut blogimaailmaan tuloni jälkeen useitakin eri blogeja ja löytänyt vaikka minkälaista viritystä. Valitettavasti inhoamani muotiblogit ovat niiiiin pop, että oikein etoo... Ei kai siinä, jos nekin olisivat hyvin kirjoitettuja, mutta kun niissä jokin himputin pissaliisa ottaa itsestään huonoja kuvia paskalla kameralla ja selostaa, miten äiskä/iskä/mummi/kummi/ihan mikä vaan oli taas ostanut hänelle tällaisen ihanuuden/antanut rahaa ja hän oli tuhlannut sen tällaiseen ihanuuteen. Niin...

Onneksi näistä muotiblogeistakin löytyy poikkeuksia, kuten issues, josta saa oikeasti hyviä vaatevinkkejä ja kirjoittajan oma pärstä ei näy jokaisessa kuvassa... Ja kaikki kunnia toki kaikkien muiden omien muotiblogiensa pitäjille, maailmassahan on tilaa kaikenlaisille jutuille, mutta mä en nyt vaan tykkää. SORRY!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Lisää joululahjoja

On tässä kipeänä olossa jotain hyvääkin: taas täydentyi joululahjavalikoima, tällä kertaa kelttikoruja myyvästä nettimyymälästä löytyi kummitytölle ja eräälle toiselle henkilölle kivoja koruja... Löysin tämän liikkeen vuoden 2010 Farmari-näyttelystä. Niitten myyntipiste oli meidän ständin lähellä ja kävin tietysti kaikkina vapaahetkinäni hypistelemässä niitä kaikkia ihania koruja ja mukaankin tarttui vaikka mitä. Nytkin mulla on kaulassa "druidin silmä" -niminen riipus, jonka tarkoituksena on auttaa näkemään ns. metsä puilta. Erityisesti tosiaan se riipusvalikoima on todella kattava ja upea. Suosittelen ihan kaikille, jotka ei halua mitenkään erityisen pröystäileviä koruja, mutta kuitenkin sellaisia, joissa on jotain ideaa. Kovin kiihkouskovaiselle en näitä ostaisi, sillä erityisesti jotkin vanhat mallit on otettu suoraan kelttien riittikoruista, mutta jos uskonto ei ole ongelma, niin nämä korut on loistavia lahjoiksi!

Muuten tämä sairastaminen on tosi tylsää. Se aamuinen kuume hävisi särkylääkkeellä, mutta nyt on sitten vatsa sekaisin. Kyllä kypsyttää, varsinkin, kun muistin tuossa iltapäivällä, että mullahan olisi ollut tänään hammaslääkäri, jonka olin tilannut jo puoli vuotta sitten (kun ei julkiselta aikaisemmin saanut aikaa). Nyt taidan ihan suosiolla tilata ajan yksityiseltä, että pääsen sinne tarkastukseen mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella.

Kipeä

Tästä päivästä tuli sitten kotipäivä. Aamulla heräsin siihen, että palelsi törkeästi. No, eikun kuumemittaria kainaloon ja piippausten jälkeen todettiin, että turha sieltä peiton alta on pois nousta. Tekstari töihin ja takaisin nukkumaan. Heräsin tunti sitten ihan hiestä märkänä. Kuume on poissa ainakin hetkellisesti, mutta kurkkuun koskee ja nenä vuotaa.

Nyt olo on sen verran virkeä, että voisin vaikka syödäkin jotain, mutta jääkaappi näyttää erittäin tyhjältä. Onneksi mies lupasi pitää pidennetyn kahvitauon kahden aikaan ja tuoda jotain syömistä. Siihen asti joudun tyytymään kuumaan teehen. Toivottavasti en näänny nälkään sitä ennen... Taidanpa toivoa myös Makuunista jonkun elokuvan viihdykkeeksi...

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lähiruokainnovaatioita

Sähköpostiini kilahti ystävän viesti: hänen vanhimman lapsensa (15) luokka myy paikallisten tuottajien tuotteita kootakseen rahaa leirikouluun. Loistavaa! Kyllä niitä kaikenmaailman karkin, keksin, vessapaperin yms. myyjää löytyy, mutta tässä on oikeasti ideaa! Luokka oli siis tehnyt diilin kuuden eri tuottajan kanssa ja he myyvät heidän ns. hittituotteitaan ja saavat pienen välityspalkkion. Tuotteet toimitetaan kotiin/työpaikalle ennen joulua, joten säästinpä taas vähän hermojani, kun sain tilata jo muutenkin lahjaksi suunnittelemiani tuotteita kotiinkuljetuksella ja vieläpä melko edullisesti. Esimerkiksi Heikkilän Yrttitilan lahjapaketti, joka sisältää 7 eri yrttituotetta maksoi Eat&Joyssä (jossa siis vierailin keskiviikkona Helsingin reissullani ja ihailin ko. pakettia, mutta en sitä raaskinut ostaa) 53 € ja koululaiset kauppaavat sitä 38 € hintaan... Ihan pikkuinen hintaero...

No, minä sitten innoissani tilasin vaikka mitä ihanaa:
  • Heikkilän tilan yrttilahjapaketin, jossa on kaikkia ihania mausteita kokkaamisesta pitävälle ystävälleni (en kerro kenelle)
  • Muitakin Heikkilän tilan yksittäistuotteita, kuten yrttisuolaa ja yrttiteetä kahta eri laatua.
  • Aten Marja-Aitan mehuja (tyrniä ja karpaloa)
  • Kerimeden luomuhunajaa
  • Maa-aitan sienipikkelsiä (tätä ostaa mm. Finnair, ihan tällaisena kuriositeettina)
Jaja, kaikkea muutakin olisi ollut, mutta tässä vaiheessa taskulaskin alkoi näyttää aika hurjia summia,  joten piti lopettaa. Mutta nyt on taas joululahjaongelmia ratkaistu paljon... :) Viime viikolla kävin Stokkan joulumaailmassa ostelemassa vähän erikoisempia herkkuja, joten lahjakaapissa on jo paljon kaikenlaista ihanaa...

Muista pyhittää lepopäivä

Eilisen suunnattoman siivousponnistuksen jälkeen tänään on ollut totaalinen lepopäivä. Nukuin pitkään, mies teki aamiaisen (koska makasi itse suunnilleen koko päivän sängyssä eilen). Oli todella huippua mennä valmiiseen pöytää syömään valmiiksi tehtyjä voileipiä (salaattia, meetwurstia, goudajuustoa, kurkkua ja kananmunaa, namskis) ja juomaan valmiiksi haudutettua vihreää teetä! Sitten luin rauhassa päivän lehden ja syvennyin television ihmeelliseen maailmaan katsomaan hiihtoa ja mäkihyppyä samalla vähän virkaten. Mäkihyppy loppui ihan vasta äsken ja nyt mies lähti hakemaan ScanBurgerista roskaruokaa (tilasin pekoniaterian + ranuille dippiä)... Ihanaa! Illalla vielä kytistetään tanssii tähtien kanssa ja käydään saunassa, niin päivähän on suorastaan täydellinen! Mii laik! Lisää tällaisia päiviä!

Ensi viikko onkin sitten taas tiukkaa kuntokuuria, sillä jos aion mahtua motivaatiohousuihini vielä ennen joulua, niinkuin eilen lupasin, pitää "hieman" tehdä vielä töitä...

lauantai 26. marraskuuta 2011

Siivouspäivä

Tänään on pakollinen siivouspäivä ja v-käyrä alkaa olla jo siinä pisteessä, että kohta pystyn siihen. Vihaan siivoamista, suorastaan tolkuttoman paljon, joten mun täytyy aina kerätä hirveä raivo sekaisin olevista paikoista, pölyisestä telkkarista ja kattotuulettimesta, keittiön tahraisesta lattiasta ja etovan näköisestä vessanpöntöstä, jotta mä pystyn sitten pelkän raivon voimalla siivoamaan. Muuten se ei onnistu. Imurointi on yhtä helvettiä, siinä tulee hiki, imuri tarttuu joka helvetin matonkulmaan kiinni, kaatuu ja sitten johto ei riitä mihinkään. Lattianpesusta tulee olkapää kipeäksi, kun vanha pesäpallovamma ei tykkää yhtää moppaamisen tekniikasta. Vessanpesussa kastuu, pölyjä en yletä pyyhkimään mistään persjalkaisuuden vuoksi ja onnettoman järjestelytaitoni takia raivaamiseen, ennen kuin voi yleensä ottaen siivota, menee tolkuttomasti aikaa.

Mä en kestä! Haluan siivoojan, joka kävisi meillä edes kerran kuussa tekemässä jonkun superhypersiivouksen ja mä voisin hyvin elää pellossa sen välisen ajan, mutta mies ei suostu, koska hänen mielestään on turha maksaa jostain, jos sen voi tehdä itsekin... Joo, vittu, voi tehdä itsekin, mutta kyllä silläkin on hintansa, kun mun raivohormoonit nostaa verenpainetta epäterveelliselle tasolle ja on munkin vapaa-ajalla hintansa. Mieshän siivoaa äärimmäisen harvoin, yleensä silloin, kun mä en ole saanut kerättyä riittävää raivoa tai jos olen ollut kaikki viikonloput koulussa tai muissa reissuissa ja kodinhoito on jäänyt  jopa normaalia enemmän retuperälle. Taidan ryhtyä siivouskapinaan heti tämänpäivän jälkeen. Nyt taidan kuitenkin purkaa tämän raivoni ennen kuin se menettää tehonsa...

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kännissä

Hetken tauko juopottelussa ja seuraukset mielenkiintoisia: juotuna kolme (pientä) siideriä ja olotila siinä vaiheessa, että joutaisin nukkumaan. Ilmiselvää harjoituksen puutetta. Miten tämä on mahdollista? Aikaisemmin tuota sidukkaa pystyi imuroimaan tolkuttomat määrät sisuksiin ja nyt sitten tämä(kin) vähä hyppää nuppiin kuin miljoona volttia... TERVE! Nyt vituttaa, musta on tullut vanha.... Toivottavasti ei ole kovin montaa kirjoitusvihrettä...

tiistai 22. marraskuuta 2011

Jumittaa

Niskat jumissa, selkä kipeä, pohkeet kireällä ja pää vinossa. Ikää 26 ja näytän lähinnä reumaattiselta mummolta, kun mikään paikka ei pysy kuosissa ei sitten millään. Onneksi pääsen taas tänään hierojalle murjottavaksi. Hän sentään saa minut joksikin aikaa suoraksi ja kivuttomaksi... Puuh, ja illalla taas Helsinkiin työreissulle.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Särki

Oppisikohan sitä joskus, että meikit naamassa ei ehkä välttämättä kannata mennä nukkumaan... Eilen taas tein sen virheen, kun en vaan jaksanut mennä suihkuun ja tulos: aamulla peilistä vastaan vilkuilee ilmiselvä särki: silmät verestävät kuin vanhalla puliukolla ja tuntuu myös kuin joku olisi laittanut muutaman kilon hiekkaa silmiin. Ja ei, minulla ei ole krapulaa.

Tänään on suuntana Helsinki ja huomenna kaverin valmistujaiset. Parin tunnin päästä suuntaan junalle ja siellä suoraan ravintolavaunuun. Aion ottaa tämän viikonlopun erittäinkin rentoutumisen kannalta. Katsotaan sitten sunnuntaina, onnistuiko, vai vietänkö paluumatkan junassa jonkin vessan lähettyvillä... Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Päivän sähköpostikeskustelu

Minä: moi, voisitko poistaa tästä pedarista sivut 11-12, siellä on sinne kuulumatonta tavaraa.
N.N: sinne kuulumaton tavara on poistettu, tarkista lähtikö oikea tavara.
Minä: vituiks män sano savolainen supermies, piti poistaa sivut 10-12 eikä 11-12, sori
N.N. antaa männä vuan, sinnehän se savolaenen supermies tähtää joka tappauksessa. korjattu.

Jaa, miten niin väsynyttä porukkaa töissä...

Mahavammainen

En tiedä kovinkaan montaa ihmistä, jolla olisi yhtä vittumainen maha kuin mulla. Ensinnäkin se on tietysti aivan liian iso, mutta se on kuitenkin sivuseikka, ongelman aiheuttaja on sisäpuolella. Maha ei tykkää rasvaisesta ruuasta, maitotuotteista (jugurtti ja juusto kelpaavat), tulisesta ruuasta (sen jälkeen sanonta perse tulessa saa todellakin konkreettisen merkityksen), sipulista, paprikasta, einesruuasta (ei sitä kyllä tule syötyäkään kuin pakon edessä), punaviinistä (siiderin aiheuttamasta valituksesta en piittaa) etc.etc. Siis ylipäätään kaikki hyvä on mahani mielestä ihan syvältä ja sieltä.

Millekään edellämainituista en ole varsinaisesti allerginen, joten varsinkin palaveriruokailuissa ja juhlissa en kehtaa kieltätyäkään tarjotusta ruuasta. Ja sitten saa taas istua vessassa. Eikä mikään ole niin noloa, kun joutuu kesken ruokailun pomppaamaan vessaan... Kuten esimerkiksi eilen taas kävi. Yritä siinä nyt sitten selitellä, että "ei, minulla ei ole vatsatautia, vaan muuten vaan vammainen vatsa, joka kiukuttelee". Pilaat sitten koko seurueen nautinnollisen ruokailuhetken. VITTU.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Keltaiset rasvat?

Metsästin tänään paikallisessa vasta avatussa S-marketissa Oivariini-pakettia. En löytänyt. Piti kysyä myyjältä. Se helevetin Oivariini löytyi hyllynvälistä, jossa luki "Keltaiset rasvat". Mitä vittua???? Eikö ennen margariinit, voit sun muut levitteet ole olleet hyllynvälissä, joka on nimikoitu "margariinit, voit ja levitteet". Mikä helevetin nimike on "keltaiset rasvat"? Ei mene mun jakeluun ollenkaan? Minulle tulee tästä määritelmästä mieleen jotkut ihonhoitotuotteet, jotka tekee keltaiseksi tai oikeastaan paremminkin joku maksakirroosi. Kyllä on taas joku SOK:n vai liekö OK Suur-Savon ihminen pannut parastaan välikköjen nimeämisessä... Ai tauti, taidan ostaa jatkossakin vain tuosta lähi-Siwasta. Siellä sentään löytää sen, mitä etsii...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lahjuksia isukille

Ostettiin systerin kanssa isäukolle Toisenlainen lahja Kirkon ulkomaanavulta. Kalastusverkko Ruandaan. Ukko on kova kalamies, mutta sillä on jo kalastusvermeitä niin paljon, ettei niitä oikein osaa hänelle enää ostaa. Päätettiin sitten lahjoittaa kalastusverkko sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Lisäksi ostettiin megapakkaus Supersalmiakkeja, ukon lemppareita. Ilmeisesti oli hyvä lahja, kun kortin luettuaan sanoi, että hyvä, että ette mulle mitään verkkoja antaneet, mulla on niitä kaikki nurkat täynnä. Supersalmiakkeja olisi kuulemma saanut tuoda enemmänkin... Että sellanen ukko meillä...

lauantai 12. marraskuuta 2011

Harry Potter -mania

Munhan piti tänään siivota ja tehdä vaikka mitä järkevää, kuten laittaa kesävaatteet talviteloille ja talvivaatteet käyttöön, mutta vähille jäi: kaivoin taas välipalan kanssa lukemiseksi Harry Potterin ykkösosan ja se oli siinä: en oletettavasti saa taas seuraavaan kahteen viikkoon mitään järkevää aikaiseksi, kun se koko sarja on luettava ehkä noin kahdennentoista kerran uusiksi. Myönnän, olen addikti, mutta johan tästä menikin kolmisen kuukautta, kun olen sen viimeeksi kahlannut läpi...

Talkoot my ass

Periaatteessa vihaan talkoita. Tai, lievennän vähän, ne eivät enää nykypäivänä toimi, koska ihmiset eivät ole valmiita käyttämän vähäistä vapaa-aikaansa yhteisen hyvän aikaan saamiseksi ilman rahallista korvausta. En oikeastaan minäkään, jollei asia ole erityisen omaa sydäntäni lähellä (esim. olen joskus ollut nälkäpäivänä lipaskeräyksessä mukana). Minua ei kiinnosta taloyhtiön haravointitalkoot, koska saman asian voisi ostaa kohtuu halvalla vaikkapa joltain järjestöltä. Kaiken maailman leirikoulua varten järjestetyt tempaukset saivat minut raivon partaalle niin yläasteella kuin lukiossakin. Vähemmällä pääsisi, jos maksaisi suosiolla itse koko summan.

Talkoot ovat kuitenkin tärkeä osa suomalaista historiaa ja osin myös nykypäivää, mutta ne ovat tosiaan kokeneet inflaation, koska niitä on nykyään ihan liikaa!!!  Ennen talkoot olivat oikeasti jonkun tärkeän ja yhteisen asian edistämistä. Rakennettiin kouluja ja teitä, nostettiin pottua, tehtiin porukalla heinää, järjestettiin keräyksiä vähävaraisille yms. Nykyään aiemmin mainitsemani leirikoulut ja muut hapatukset ovat aika kaukana näistä vanhan hyvän ajan talkoita. Toki poikkeuksiakin on, kuten jo mainitsin, mutta ne hukkuvat kirjavaan massaan, mikä on ihan sieltä ja syvältä!

No, tänään olen kuitenkin menossa talkoisiin: konserttiin. Yhdistyksemme järjestää kerran vuodessa varainkeruutempauksen ja jotenkin onnistuin sotkeutumaan asioihin niin, että huomasin luvanneeni mennä avuksi koko illaksi... Onneksi koko systeemi kestää kokonaisuudessaan vain kuusi tuntia ja meikäläisen homma on toimia portin vartijana ovella, jonne ei ole ulkopuolisilla menemistä. Helppoa tai ainakin toivottavasti on. Nyt taas kyllä pidän tämän jälkeen huolen, että ei tarvitse mennä minnekään talkoisiin, ennen seuraavan syksyn pakollisia perunannostotalkoita. Ne ovat kuitenkin sitä vanhan hyvän ajan talkoosysteemiä, kun sen seurauksena saa koko seuraavan talven potut käytännössä ilmaiseksi. Mii laik thät!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Synttärihuumaa

Tänään oli anoppikokelaan 60-vuotissyntymäpäivät. Perinteiseen tapaan, hän ei halunnut mitään varsinaisia juhlia, vaan hän teki meille aivan sairaan hyvät ruuat, spesiaalina karhupaistia. Oli muuten hyvää. Siitä talosta ei kyllä koskaan tarvitse lähteä nälkäisenä... Ihan näin muiden kiusaksi pitää listata tämän päivän ruokalista:
  • karhupaistia
  • savustettua lohta
  • keitettyjä perunoita
  • haudutetut juurekset
  • vihersalaatti
  • raejuusto-mandariinisalaatti
  • sienisalaatti (tämä erityisesti vie kielen mennessään)
  • ohrarieska (se savolainen röpörieska) ja munavoi
  • hiivaleipä ja ruisleipä
  • jälkkäriksi lakkakiisseli kermavaahdolla ja sitten vielä kahvit ja mansikkakakku
Lahjaksi olimme väsänneet valokuvakirjan ja digitoineet CD:n verran vanhoja C-kasetilta taltioituja lasten ja lastenlasten lauluesityksiä. Saatiin todellakin nauraa aivan vedet silmissä niin esikoisen jokellukselle, keskimmäisen pärryytykselle ja nuorimmaisen (=on tuo oma mieheni) lauluesitykselle vanhasta hitistä tipitii... Meikit oli poskilla, kun lopulta päästiin sieltä lähtemään ja oltiin kuitenkin kaikki vielä aivan ajokunnossa. Ei se ilo ilman viinaa aina ole teeskentelyä...

Luomualuomua

Tämä viikko on mennyt varsin luomuisissa tunnelmissa. Keskiviikkona oli kansallinen luomupäivä Mikkelin Kyyhkylässä, jossa tosin en päässyt itse luentoja kuuntelemaan, vaan olin taas vaihteeksi jokapaikanhöylänä infotiskissä, myyntitiskissä ja luennoin sujuvasti kuntoutuskeskuksen mummoille ja papoille luomusta käytävillä: he kun olivat hirmuisen kiinnostuineita asiasta, mutta eivät raukat mahtuneetn saliin sisälle kuuntelemaan... Päivä oli Luomuliitolle varmasti oikein onnistunut myös talousdellisesti, kun myin niille papoille ja mummoille useammankin luomupinssin ja ostoskassin... :) Täytyy vielä kehua ravintola Porrassalmen luomulounasta ja Kyyhkylän kartanon cocktail-tilaisuutta, jotka oli tehty luomulähiruuasta (poislukien viinit, ne oli Ranskasta). Muutenkin mahtava paikka koko Kyyhkylä!

No, eilen oli sitten Sveitsin luomututkimuslaitoksen (FiBL) johtajan Urs Nigglin luento luomusta, jossa myös píti päivystää. Luento oli vaan aivan mahtava! Kerrankin tutkija, joka osaa esittää asiansa mielenkiintoisesti ja sellaisella englannilla, että minäkin ymmärsin. Onnistuin saamaan käsiini sähköisen version luennon tiivistelmästä ja laitan sen myös tähän muillekin luettavaksi!

Luonnonmukainen maatalous: Sopiva tulevaisuuden haasteisiin?
Urs Niggli, Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos
Research Institute of Organic Agriculture (FiBL), Sveitsi

Tavanomainen maatalous “ei enää nykyisin ole paras valinta”, korosti YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Olivier De Schutter. ”Suuri osa tiedeyhteisöä tunnustaa nykyisin agroekologian myönteiset vaikutukset ruoan tuotantoon, köyhyyden helpottamiseen ja ilmastonmuutoksen lieventämiseen – ja tämä on juuri sitä, mitä tarvitaan maailman rajalliset resurssit huomioon ottaen”.
Luomumaatalous on yksi maatalouden menetelmistä, joka perustuu agro-ekologiaan. Sen osuus on maailmanlaajuisesti edelleen pientä, alle 1 prosentti maailman maatalousmaasta.  Silti joissakin maissa se on kasvanut merkittävään asemaan, esimerkiksi Itävallassa luomuviljelyssä on 20 prosenttia viljelyalasta ja Sveitsissä 11 prosenttia.
Luomumaatalouden kehitystä edistävät päätekijät ovat 1) kuluttajat, 2) maatalouden ympäristö-ohjelmat, 3) yhteiskunnan positiivinen perusasenne ja 4) hallitusten kehittämisohjelmat selkeine tavoitteineen sekä tutkimuksen ja tiedonlevittämisen tukineen.
Itävallassa ja Sveitsissä, tavanomaiset elintarvikeketjut kuten REWE, Hofer/Aldi, Coop and Migros ovat luomuelintarviketuotannon pääkehittäjiä. Saksassa yksinomaan luomuruokaketjut kuten Alnatura ja Basic ovat hyvin menestyviä.
Luomumaatalous menestyksellinen menetelmä kohti kestävää elintarviketuotantoa
Luomumaatalouden pysyvälle menestykselle on tarpeen, että se on sopiva maailmanlaajuisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, pysäyttää biodiversiteetin vähenemisen ja minimoi negatiiviset ulkoiset vaikutukset ympäristöön.
Eurooppalaisista, amerikkalaisista, australialaisista ja afrikkalaisista tutkimuksista löytyy runsaasti näyttöä siitä, että luomutilat ja luonnonmukainen maan hoito johtaa parempaan maan viljavuuteen. Verrattuna tavanomaisesti viljeltyihin peltoihin, luomupelloissa on enemmän eloperäistä ainetta, enemmän pieneliöstöä, suurempi pieneliöstön entsyymiaktiivisuus, parempi murujen kestävyys, parempi veden imeytyminen ja varastoituminen, ja vähemmän vesi- ja tuulieroosiota[1].
Luomuviljelijät käyttävät erilaisia tekniikoita maan viljavuuden parantamiseen. Tehokkaimpia tapoja on lannoittaa eläinlannalla, kompostoimalla kasvinjätteet ja viljelemällä palkokasveja alus- ja kerääjäkasveina. Lisäämällä palkokasvinurmia viljelykiertoon märehtijöiden rehukasveiksi ja monipuolistamalla viljelykasvivalikoimaa, sekä vähentämällä kyntösyvyyttä ja –tiheyttä, parannetaan myös maan viljavuutta.
Kaikki nämä tekniikat myös lisäävät hiilen varastoitumista luonnonmukaisesti viljeltyihin peltoihin. 74 pitkäkestoista tutkimusta USA:sta, Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta osoittavat merkittäviä maan hiilipitoisuuden lisäyksiä. Sitä vastoin tavanomaisesti tai integroidusti viljellyillä koealueilla maan eloperäinen aine on alttiina vähenemään. Keskimääräinen ero vuotuisessa hiilen kertymisessä luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä on 190 kg hiiltä (vastaten noin 700 kg of CO2) hehtaaria kohtia[2]. Maan hiilipitoisuutta voidaan edelleen lisätä luomupelloilla vähentämällä muokkausten tiheyttä. Frickin tutkimuksessa Sveitsissä vuotuinen maan hiilipitoisuuden lisäys saatiin nousemaan jopa 3,2 tonniin CO2 hehtaaria ja vuotta kohti, kun kyntö vaihdettiin kultivaattorilla tapahtuvaan maan kuohkeuttamiseen[3].
Maan viljavuutta parantavat tekniikat parantavat viljelyvarmuutta kuivina ja märkinä sekä kuumina kausina. Luonnonmukaisesti hoidetut pellot varastoivat huomattavasti enemmän sadevettä maan eloperäisen aineen ”pesusienimäisestä” rakenteesta sekä paremmasta maan veden imeytymiskyvystä johtuen[4].
Maatilojen kyky sopeutua ilmastonmuutokseen ei riipu pelkästään maan ominaisuuksista, vaan myös peltojen lajistollisesta monimuotoisuudesta ja tilan toimintojen monipuolistamisesta. Useiden kasvien ja eläinten samanaikainen tuotanto tilalla vähentää merkittävästi sään tuomia riskejä. Maisemat, joissa on monia erilaisia osia ja elinympäristöjä puskuroivat ilmastonmuutoksen tuomaa epävakautta tehokkaasti. Uudet tuholaiset, rikkakasvit ja taudit – ilmastonmuutokset seurauksina – ovat todennäköisesti vähemmän alttiita leviämään luonnollisissa, puoli-luonnollisissa ja monilajisissa ja lajirikkaissa maatalousympäristöissä.
Nämä ovat niitä viljelytekniikoita, joita käytetään hyvin hoidetuilla luomutiloilla[5]. Siksi luomumaatalous on erinomainen strategia pysäyttämään biodiversiteetin vähenemisen.
Luomumaatalous ja innovaatiot
Luomumaatalouden tulevan kasvun turvaamiseksi riittävät mahdollisuudet tutkimukseen ja tiedon levittämiseen sekä koulutukseen ovat ratkaisevia.
Luomumaatalouden mahdollisuudet innovaatioihin ja älykkäisiin ratkaisuihin ovat merkittäviä, mutta monessa tapauksessa resurssien puute on ilmeinen verrattuna tavanomaiseen maatalouteen.



[1] Niggli, U. (2010) Organic agriculture: a productive means of low-carbon and high biodiversity food production. Trade and Environment Review 2009/2010: 112-142, UNCTAD.
[2] Gattinger et al., 2011 (submitted); Niggli, U., Fließbach, A., Hepperly, P. and Scialabba, N. (2009). Low greenhouse gas ag¬riculture: mitigation and adaptation potential of sustainable farming systems, Rev. 2. Rome, FAO, April; at: ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/010/ai781e/ai781e00.pdf.
[3] Berner, A., Hildermann, I., Fließbach, A., Pfiffner, L., Niggli, U., Mäder, P. 2008. Crop yield and soil fertility response to reduced tillage under organic management, Soil & Tillage Research, 101: 89-96.
[4] Siegrist, S.; Staub, D.; Pfiffner, L. & Mäder, P. (1998). Does organic agriculture reduce soil erodibility? The results of a long-term field study on loess in Switzerland. Agriculture, Ecosystems and Environment, 69: 253–264.
[5] Zehnder, G.; Gurr, G.M.; Kühne, S.; Wade, M.R.; Wratten, S.D. & Wyss, E. (2007). Arthropod pest management in organic crops. Annual Review of Entomology, 52: 57–80.

torstai 10. marraskuuta 2011

Uninen Mikkelissä

Eilinen ylipitkä työpäivä, viime yön kolmen tunnin yöunet ja tämän päivän paska ruoka= helvetin äkäinen akka. Ilman ruokaa ja unta musta tulee semmonen mörkö, ettei paremmasta väliä. Onneksi huomenna on jo perjantai, niin saa nukkua taas niin pitkään kun huvittaa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Työt rästissä

Aina vaan on työt rästissä. Paras esimerkki tästä on pari maksatushakemusta vuodelta 2010, joita en ole vieläkään saanut tehtyä. Ei vain ole muka ollut aikaa. Tai siis ei ole ollutkaan, mutta vituttaa, kun ei saa tehtyä ikinä mitään, mitä oikeasti pitäisi. Muut työkavereiden "kaikki mulle nyt heti" -asiat vie vaan niin paljon aikaa, ettei vaan pysty eikä kykene... Mitä tälle pitäis tehdä, tällä hetkellä on taas sellainen fiilis, että uusi työpaikka olis aika jees...

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Aina ei kaikki vain mene putkeen

Rakas vanha viholliseni ja ystäväni vatsalaukku on tänään taas protestoinut epäterveellistä ruokavaliotani kohtaan. Se ei kerta kaikkisesti ymmärrä, että joskus pitää saada mässytä, syödä pizzaa, karkkia ja sipsejä. Ei. Eilinen sipsi- ja pizzaruokavalio saivat sen osoittamaan taas mieltään niin, että tänään vessan läheisyydestä ei kerta kaikkiaan voi suunnistaa kovin kauas, jos ei halua housupyykkiä. Olisi vissiin kertakaikkisesti vain syytä uskoa, että minä voin syödä vain terveellisesti, kaikki rasvainan ja epäterveellinen pitää karsia pois... Siideristä en kyllä luovu, mutta muita voin harkita vakavasti, jos tämä kerran nykyään on tällaista. Niin, taidan taas suunnistaa pöntölle. yippee....

lauantai 5. marraskuuta 2011

Hahaa, juksasin...

Ei mulle tullutkaan krapulaa, se olotila heräämisen jälkeen oli vain hetkellinen ja täällä sitä taas porskutetaan virkeänä. Olen jopa saanut jotain aikaiseksi tänään, pessyt sohvatyynyt, koriste sellaiset, raivannut olohuoneen yhden tuolin taas istumakelpoiseksi (siinä lojui vissiin kolme viikkoa miehen ostamat työpaidat ja mun yks kierrätykseen menossa oleva takki), tyhjensin ja täytin tiskikoneen ja vaikka mitä. Normi krapulapäivänä olisin vaan maannut sohvalla ja katsellut Eläintenpelastustiimiä telkkarista. Eli elämä voittaa jälleen!

Krapulakeiju ja noitatohtori

Huh, onnistuinpa hankkimaan itselleni pitkästä aikaa kunnon kanuunan... Mutta oli hauskaa (pääsääntöisesti) ja olen selvinnyt kotiin ilman pizzanhakureissua, mikä oli kerrankin viisas veto ja reilusti ennen pilkkua, mikä oli myöskin järkevää. Onneksi löysin kaapista äsken ihan törkysuolaisia ja rasvaisia sipsejä, joten helpotusta on  onneksi luvassa. Tänään ei kyllä tarvitse lähteä minnekään, vaikka alkuviikosta olikin puhetta, että kaveriporukalla voisi viettää halloweenia. Juu ei voisi, ei pysty eikä kykene. Olen tänään kiltisti kotona ja juon korkeintaan saunasiiderin (jos olo helpottaa). Olisi tuota miestäkin ihan kiva nähdä joskus, se kun on taas painanut peräsuoli pitkällä hullun pitkiä päiviä, kun veljensä katkoi kätensä eikä kykene tekemään kuin työnjohtohommia...

Ja sairauksista tulikin mieleeni yksi ystäväni, jolla on parantavat kädet. Tai siis hän pystyy kanavoimaan käsiensä kautta sähköä ja lämpöä, joten hänen hierontansa tuntuu taivaalliselta. Eilenkin hän hieroi alaselkääni varmaan vartin ja nyt se on paljon parempi kuin pitkään aikaan. Lämmön ja pienten, melkein huomaamattomien, sähköiskujen yhdistelmä on näköjään tehokas. Olenkin usein sanonut, että hänestä olisi pitänyt tulla hieroja eikä mikään tarjoilija! Hänen isoisoäidillään oli myös sama kyky ja hän olikin jonkinlainen kansanparantaja omana aikanaan ja teki myös hierontaa ja kuppausta. Olisi mielenkiintoista selvittää, mistä tuo kyky johtuu, sillä aika harvoin tuollaiseen törmää. Ja se ei edes ole ns. aina päällä, vaan hän pystyy keskittymällä pistämään lämmöt päälle. Normaalisti hänen kätensä lämpötila ei eroa omieni lämpötilasta. Varsinainen noitatohtori!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Mihin tämä viikko humpsahti???

Tuntuu, etten tällä viikolla ole saanut yhtään mitään järjellistä aikaiseksi. Taas on mennyt liikaa viinaa  (mm. tiistain henkilöstöbileet) ja samaten myös tupakkaa... Missä on mun terveelliset elämäntavat? No, kävin mä sentään eilen taas uudessa harrastuksessani, itämaisessa tanssissa. Onpahan edes yksi liikuntaharrastus viikossa ja sitä paitsi tehokas sellainen. Vatsalihakset ja pohkeet on taas ihan tulessa...

No, tämä päivä vielä töitä ja sitten ystävän synttäreille. Huomenna voikin sitten keskittyä taas pitkästä aikaa kouluhommiin. Deadline on onneksi vasta maanantaina...

torstai 3. marraskuuta 2011

Ekoilua

Tämmöinen pakollinen sängynpohjapäivä saa näköjään aivan uusia ulottuvuuksia, kun seikkailee netissä. Löysin Ylen sivustoila Blogin Uusi musta, jonka tarkoituksena on tuoda esiin erilaisia kestävän kehityksen toimintamalleja melko sarkastisella, mutta journalistisella otteella. Määritelmä on omani, virallista esittelyä en ole lukenut. Enivei, löysin sieltä erilaisten ekopesuaineiden testin ja sen luettuani löysin sitten itseni ekokauppa Ekolon sivuilta tilaamassa ekologisia pesuaineita. Mukaan tarttuivat niin pyykinpesujauhe, konetiskiainetabletit, WC-pöntönpesuaine ja testimielessä myös hiusten hoitoaine. Pesuaineet Ecoverilta, hiusten hoitoaine Santelta.

Tässä näköjään alkaa vanheta, kun jatkuvasti vain etsii uusia ekologisia keinoja kuluttaa, kierrättää yms. Tuleekohan musta ekohörhö vai pysyyköhän homma lapasessa?

Kotipäivä

Sattuu, koskee, kirveltää! Perinteinen kuukausittainen ajanjakso on taas jumittanut mut sängynpohjalle kera helvetillisen vatsakivun. Jo kolmas kerta tänä vuonna, kun en kykene töihin tän takia... Alkaa jo ihmetyttämään, että missä vika, ei mulla aikasemmin ole ollut koskaan tällaista... Pitää vissiin raahautua lääkärille selvittämään asiaa... Taidan suosiolla mennä yksityiselle, koska en ikinä muista soittaa julkiselle silloin soittoaikana joka toinen tiistai 9-11 välillä... Yksityiselle sentään saa soittaa milloin vaan ja ajankin saa yleensä parin viikon sisälle.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Olen vihdoin ja viimein ilmeisesti parantunut autoilukammostani. Pystyin ajamaan 200 km:n sinne henkilöstöseminaariin ja takaisin matkan ilman, että sain yhtään sätkyä (lue: paniikkikohtausta). Vielä kolme vuotta sitten, vähän sen jälkeen, kun sain tämän autoilukammoni, en pystynyt ajamaan kuin hikiseen jonkun 10 km:n matkan ja sekin teki jo tiukkaa. Viime talvena 100 kilsaa oli jo kohtuullisen helppo, mutta nyt ei tehnyt heikkoakaan. Ehkä mä tästä selviän ja pystyn taas nauttimaan autoilusta niinkuin silloin joskus aikanaan!

Nyt takaisin potemaan tätä perkeleen mahaa. Luomuvinkkejä helpotukseen otetaan vastaan. Särkylääkkeet on jo syöty, eikä näköjään erityisesti helpota..

tiistai 1. marraskuuta 2011

Töissä lusmuilua...

Motivaatio: huono, kiinnostus: nolla. Tänään pitäisi lähteä koko instituuttimme yhteiseen henkilöstöseminaariin. Asia on periaatteessa vallan kannatettava, semminkin, kun meillä on yksiköt sekä täällä Mikkelissä että Seinäjoella, mutta kun mä en millään jaksaisi. Mulla on tuhat tekemätöntä koulutehtävää ja miljoona työhommaa, mitkä pitäis tehdä (ja silti mä vaan istun tässä koneella ja blogaan), joten mä en millään viitsisi lähteä sinne vähän niinkun turhan takia... Hyvin menee. Miksei ole jotain astiaa, mistä vois tarvittaessa ammentaa motivaatiota. Pah, palaan laskemaan, missä vika, kun maksatushakemuksen yksityisen rahoituksen osuus ei täsmää kirjanpidon raporttiin.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Mikämikämaa?

Tänä aamuna heräsin ihmetellen, että mikäs maa ja valuutta nyt on kun ei nukuta. Pääsin ylös siis ajoissa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Totesin, että sen on pakko johtua tuosta ns. normaaliaikaan siirtymisestä viikonloppuna. Sain nukkua kerrankin riittävän pitkään. Epäilen, että tämä kroppa ei montaa päivää kaipaa, kun se on jo aivan tottunut tähän uuteen aikaan ja aamulla peiton alta nouseminen on aivan yhtä vaikeaa kuin yrittäisi  arkusta mullan alta mönkiä ylös. Tätä maailmaa ei kerta kaikkiaan ole tehty aamu-unisille henkilöille, onneksi töissä palaverit ei yleensä ala ennen yhdeksää, koska en vain ehtisi niihin... Mutta nautin tästä aamuvirkeyden tilasta niin pitkään kuin se kestää, on tämä sen verran harvinaista... :)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Jee!

Edellisessä postauksessa mainitsemani peitot & tyynyt saavat uuden kodin Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön kautta. Kylläpä kannatti taas tuo feispuukissa huutelu.

Pieniä innovaatioita

Koska tälle päivälle varaamani maustamattomat broilerin fileesuikaleet olivat pilalla, niin jouduin kiireessä (makaronit kiehuivat jo, kun huomasin pilaantuneen hajun) keksimään uuden ruokalajin. Ei todellakaan mitään gourmettia, mutta kyllä Isäntäkin sitä söi. Purkki tonnikalaa (eettisesti tuotettua), Creme Cuisine valkosipuli ja yrtit  -purkin jämät, lämmitetään, lisätään sekaan Amerikan sekoitus -pakastevihannessekoitusta ja sotketaan valmiin makaroonin sekaan. Näytti melkomoisen pahalta, mutta maistui yllättävän hyvältä.

Olen metsästänyt kierrätyspaikkaa vanhoille, kaapissa tilaa vieville, tyynyille ja peitoille. Selvittelin asioita ja huomasin harmikseni, että niitä ei esimerkiksi löytöeläintaloissa oteta "käytännön syistä" vastaan. Fida-kirpputoria mietin, mutta sitten totesin, että eivät luultavasti mene kaupaksi, vaikka hyväkuntoiset ovatkin. Ainoat vaihtoehdot olisivat, jos ne saisi jonnekin pakolaisten vastaanottokeskukseen tai kodittomien yömajaan, mutta tässä Etelä-Savon alueella on vain yksi vastaanottokeskus, joka on vasta aloittanut ja siellä oli kuulemma tällä hetkellä jopa ylitarjontaa petivaatteista. Ilmeisesti muillakin on ollut reilusti ylimääräisiä petivaatteita. Lähin kodittomien yömaja on varmaan Lahdessa tai Jyväskylässä,jos niissäkään sellaisia yleensä ottaen on... No, laitoin kuulutuksen feispuukkiin ja onneksi vanha tuttuni, joka on pappi, lupasi kysyä diakoni-työkavereiltaan, onko jossain tarvetta. Ihanaa täsmäavustusta. Lisäksi just toinen tuttu ilmoitti, että jos ei tätä pappislinjaa myöten löydy, niin hänen serkkunsa vie tavaraa Venäjälle ja sinne kelpaa nimen omaan peitot ja tyynyt. Jostain syystä niistä on siellä erityisesti puutetta. Miksiköhän. Jos tätä joku lukee, joka tietää, niin mulle mieluusti lisänfoa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Viinistä ja juustotikuista luomuun

Kävin tänään Lidlissä pitkästä aikaa ja löysin kivoja itselleni uusia herkkuja, joista otin kokeiluun Crusti Croc leipätikut, jotka on kuorrutettu juustolla. Hyviä ovat, erityisesti kuivan valkkarin kanssa. Suolan ja rasvan määrä huikea, mutta näissä ei ole keinotekoisia lisäaineita, värinä on käytetty annatto-pensaasta saatavaa oranssia väriä, jolla on toki E-koodi, mutta se ei ole kuitenkaan keinotekoinen lisäaine.

Nämä ovat aivan sikahyviä, eikä jälkimauksi jää mikään teollinen höttö, joka närästää vielä seuraavana päivänäkin. Muutenkin pitäisi käydä enemmän Lidlissä, kun nämä perussuomalaisten (lue: S ja K sekä myös Tradeka) ketjujen valikoimat ovat niin homogeenisiä, että mistään ei löydä mitään uutta kivaa. Itse aion Lidlistä ostaa muitakin Crusti Crocin tuotteita kotiin (sipsit on jo testattu, hyviä ovat nekin) ja maitohyllystä bongattu tsatsikikin pääsee vielä jossain vaiheessa testiin. Toki harvat näistä ovat suomalaista tuotantoa, mutta vaihtelu virkistää. Sitä paitsi Lidlistä löytyy yllättävän paljon luomutuotteita, tosin ne ovat yleensä ulkomaalaisia, mutta Suomessa luomutuotantoa on tällä hetkellä niin vähän, että kysyntää on pakko kattaa tuontituotteilla. Tähän on kyllä toivottavasti tulossa muutosta. Ensinnäin Jorma Ollilan johtaman maabrändityöryhmän esittämän idean mukainen luomuinstituutin perustaminen on myötätuulessa. Tarja Cronberg on laatinut selvityksen luomuinstituutista ja sen esityksen mukaisesti luomuinstituutti tullaan perustamaan verkostomaisena ratkaisuna Mikkeliin, Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksen, MTT Mikkelin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja muiden pienempien toimijoiden yhteistyönä. Instituutin tarkoituksena on edistää niin luomututkimusta (joka on tähän asti ollut Suomessa aivan retuperällä) ja sitä kautta myös luomutuotannon ja -kulutuksen kasvattamista. Rahoittajien (Etelä-Savon maakuntaliitto, Mikkelin seutuvaliokunta, MMM, eduskunta eli Suomen valtio yms.) kanta asiaan on ollut pääosin myönteinen, joten toivoa sopii, että instituutti perustetaan ensi vuoden aikana. Minulla on toki tässä myöskin oma lusikka sopassa, koska olen laatinut käynnistämishankkeen budjettiesitykset niin eduskuntaan kuin Etelä-Savon maakuntaliitollekin. Jos instituutti toteutuu, niin allekirjoittanut saattaa hääräillä siellä perustamassa sitä. Jeij!

Kamalaa tuhlausta!

Nyt taas hävettää. Siivosin äsken jääkaappia ja heitin biojätteeseen seuraavat tuotteet:
  • quacamole -purkki, n. 3/4 osaa jäljellä, homeessa
  • kirsikkatomaatteja, puoli rasiaa, mätiä
  • kaksi kurkunpätkää, mätiä
  • makaronilaatikon jämät, homeessa
  • juustokakkara, kuiva
  • sipuleita, "hieman" ehkä itäneitä
Siis oikeesti, mikä siinä on, että roudaat kaupasta hiki päässä tavaraa, etkä sitten kuitenkaan syö niitä... Aivan todella typerää, kuluttaa sekä kukkaroa että luontoa. Vaivalla tuotettua tavaraa, joka sitten heitetään käyttämättömän hukkaan. Siis ehkä typerin rasite ympäristön kannalta. Hesarin pari vuotta sitten vanhan jutun  mukaan suomessa heitetään n. 15 % ostetusta ruuasta hukkaan. Luku on melko vähäinen britteihin (33 %) verrattuna, mutta silti, kiloissa se on keskimäärin 70 kg/kotitalous, niin sitten kun kertoo sen kotitalouksien määrällä (2,5 miljoonaa v. 2009, lähde: tilastokeskus) niin saadaan 175 miljoonaa kiloa poisheitettävää ruokaa vuosittain. Kamalaa! Lupaan heti parantaa omat tapani ja aion kyllä saarnata tätä muillekin.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Perjantai!

Viikon motivaatioton työputki takana, nyt voi hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän häppää ja potea sitten huonoa omatuntoa huomenna tekemättömistä koulu- ja kotitöistä. Mutta, se on sitten huomisen murhe. Kippis, kuiva omenasiideri supsahti auki!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koira

Ai tauti, mulla on nyt viikon hoidossa työkaverin koira, jolla on ehkä maailman huonoin tapa: se vetää kun ite perkele tuolla lenkillä. Aivan äärettömän ärsyttävää! Muuten koiruus on vallan ihana, mutta perheessä on jäänyt tosiaan yksi pikkuasia, nimittäin kouluttaminen, melko vähäiseksi. "Istu" ja "paikka" vielä jotenkin menee ja tassuakin se osaa antaa, mutta kyllä koiran pitää osata kulkea vierellä, ilman että se säntäilee kävelytien puolelta toiselle aiheuttaen vaaratilanteita ja ilman, että se nyhtää lenkkeilyttäjältään olkapään irti. Sehän on oikeasti turvallisuusriski, jos koira yhtäkkiä säntää jonkun hajun perässä tien toiselle puolelle, niin että ulkoiluttaja ei ole täysin hereillä. Se voi jäädä itse auton alle, tai kaataa siinä joutessaan jonkun pyöräilijän, joka sattuu ajamaan justiinsa silloin siitä ohi. Tosin tämän Maunon puolesta täytyy sanoa, että se on aivan mielettömän kiltti, mutta järki siltä puuttuu lähes täysin...

Peräänkuulutan sitä, että kaikille koiraa edes harkitseville tulisi saada perille, että kouluttaminen on koiran hyväksi. Koira ei kärsi koulutuksesta, vaan koulutuksen puutteesta. Se tuntee olonsa turvalliseksi, kun on selvät sävelet, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Aivan liikaa näkee muitakin helvetin huonosti käyttäytyviä koiria kuin tämä meidän hoidokki. Graah, jos meillä olisi oma koira, niin se ei todellakaan olisi noin huonosti koulutettu... (saahan sitä tietysti aina sanoa... :) )

tiistai 25. lokakuuta 2011

Suoraa kehitysapua

Tuttu on parhaillaan Keniassa sairaanhoitajatyöharjoittelussa ja on harvinaisen päättäväinen nuori nainen: otti ja organisoi yhden kylän sairaalaan liina-/petivaatekeräyksen! Keräys on vasta alussa, mutta kaikesta päätellen saadaan ihan kunnon satsi tavaraa kasaan. Keniassahan sairaalat ovat todella huonosti varusteltuja, ei ole tosiaan peittoja saatikka lakanoita ja aina ei ole edes sänkyjä! Sidetarpeet revitään sieltä mistä saadaan ja jos kyläsairaalassa on kuumemittari, niin se on jo edistyksellistä.

Nyt varsinkin, kun maassa on muutenkin nälänhätä kuivuuden takia, tuntuu entistäkin tärkeämmältä auttaa edes jollain lailla. Hyvä hygienia on kuitenkin monesti monen taudin parantumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, joten tällaiset avustukset ovat sinne enemmän kuin tervetulleita! Tässä linkki blogiin, jossa nämä harjoittelijat kertovat arjestaan Keniassa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Äidin ja lapsen yhteinen harrastus

Pahoittelen hyvä äitihenkilö epäkohteliasta käytöstäni tänään Urpolan kosken sillalla. Mistä helvetistä minä olisin voinut tietää, että olet siellä sillan alla kosken partaalla kiikkerällä ja liukkaalla kalliolla pienen tyttäresi kanssa etsimässä geokätköä! Ymmärrän kyllä, että äidillä ja lapsella pitää olla yhteisiä harrastuksia ja geokätköily on varmaan oikein mukava harrastus, mutta eikö olisikin helpompaa etsiä niitä helpompia yhdessä lapsen kanssa ja jättää haastavammat joko pelkästään itselle tai hankkia itselle kunnon edes kunnon turvavälineet. Ylipäätään ihmettelen, kuka perkele on yleensä ottaen laittanut geokätkön noin vaaralliseen paikkaan.

Onneksi äitihenkilö onneksi lopulta ymmärsi, että en ollut ensin nähnyt kuin lapsen ja olin kerta kaikkisesti ollut jo valmis syöksymään koskeen pelastaakseni hänet putoamiselta, mutta silti panee miettimään, miksi ihmeessä sinne sillan alle pitäisi mennä edes aikuisen ihmisen saati sitten yhdessä pienen lapsen kanssa. Minä en ainakaan menisi.

Minulla ei tosin ole omia lapsia, enkä ole niitä ehken ihan hetkeen hankkimassakaan, vaikka kaikkien biologisten mittareiden mukaan olisin jo erittäin keskivertoikäinen ensisynnyttäjäksi. Ehkä syynä on juuri se, että saan sydärin kaikista vaarallisista tilanteista, kun muiden lapset kiipivät puussa tai roikkuvat sillankaiteessa, niin mitenhän sitä kestäisi sitten huolta omasta lapsesta? Ei kiitos, ainakaan ilman vahvoja rauhottavia tai kunnon psykoterapiaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pihvinpaistosta

Olen jo pitkään ajatellut, että olisi mukava alkaa kirjoittaa blogia, mutta jostain syystä se on aina vain jäänyt ja jäänyt. Tällä viikolla olen kuitenkin lukenut Maman blogia (www.projectmama.info) ja innostuin sitten uudestaan. Tänään keksin jo hyvän aiheenkin, minkä voin jakaa ainakin teoreettisesti koko maailmalle: pihvin paisto. Äärettömän ärsyttävää kotona ilman asianmukaisia välineitä, mutta kesäaikana grillissä luulisi olevan maailman helpoin juttu, mutta ei: ihmiset eivät osaa paistaa pihvejä. Kun grillataan kaveriporukalla, niin lopputulemana saat grillissä kuivaksi käristetyn käntyn lautasellesi, oli se sitten nautaa, possua tai kanaa, jota sitten järsit niin, että leuat menevät sijoiltaan. Ja koska grillaaminen on miesten juttu, naisen ehdotuksia toisen laisista toimintatavoista ei oteta kuuleviin korviinkaan. Ravintoloissa sentään osaavat paistaa vielä ainakin toistaiseksi pihvejä, tosin ei-niin-tasokkaissa ruokapaikoissa et kyllä ikinä saa riittävän mediumia pihviä, vaan se tahtoo aina olla kypsä.

Josko joku ottaisi tästä onkeensa ja opettelisi paistamaan niitä pihvejä näillä ohjeilla.

1) Grillin parilan täytyy olla riittävän kuuma, samoin paistinpannun (jos siis käristelet pihviä sisällä).Paistinpannusta toimii parhaiten valurautaversio, mutta hyvällä teflonillakin voi onnistua.
2) Lihojen täytyy olla vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa, jotta liika kuumuusero ei "säikytä" niitä. Valmiiksi marinoituja on turha käyttää, ne maistuvat kaikki samalta. Pintamaustetut ovat ok tai sitten teet itse marinadin tai maustat pihvin vasta sitten kun se on valmis.
3) Lihat tulee ehdottomasti nuijia ennen paistamista. Tämä on se ehdottomasti tärkein asia, ilman tätä ei voi onnistua. Nuijiminen siis tarkoittaa, että pihvin lihassyitä venytetään ja saadaan täten ohuempi ja mureampi pihvi. Lehtipihvejä jos haluaa, niin on paras omistaa myös lihatukki tai saat nuijia sitä pihviä ihmisiän, normipihveille riittää kevyempikin kosketus. Pihvin pitäisi levitä vähintää 40-50 % alkuperäisestä koostaan, jotta siitä voi tulla hyvä. Itse en omista (vielä, on joululahjatoivelistalla) lihatukkia enkä kunnon nuijaakaan, mutta esimerkiksi painavan lasin pohjalla on hyvä nuijia. Muista laittaa lihat esim. minigrip-pussin sisään nuijimisen ajaksi, jotta irtoavat lihapalat eivät sotke koko keittiötä.
4) Kun pihvit on nuijittu ja parila/pannu on riittävän kuuma, parila/pannu voidellaan joko voilla tai öljyllä. Paistinpannussa paras voiteluaine on puhdas voi, grillissä passaa öljykin. Voiteluaine sivellään lastan avulla pihvien paistoalueelle joko lastan tai sitten silikoonipullasudin kanssa ja annetaan vaikuttaa hetki.
5) Pihvit laitetaan paistumaan nuijittu puoli alaspäin. Siinä vaiheessa kun lihasnesteet alkavat nousta lihan pintaan (nauta/possu) tai pihvin reunat ovat vaalennneet n. 1 sentin myös paistamattomalta puolelta (kana/kalkkuna) on aika kääntää pihvit. Sitä ennen niitä ei tarvitse heilutella. Muista, että parilalla ja valuraudalla tulee käyttää metallista lastaa, teflonilla täytyy olla muovinen.
6a) Nauta on medium n. minuutin kuluttua kääntämisestä, medium + vajaan kahden minuutin kuluttua ja viimeistään 2,5 minuutin kohdalla kypsä. Toki voit paistaa pidempäänkin jos et siedä yhtään punaista pihvin sisällä, mutta sitten pihvi menee jo ylikypsän puolelle.
6b) Possu on kypsää pihvin paksuudesta riippuen 2-4 minuutin päästä kääntämisestä. Mitä ohuempi pihvi, sen lyhyempi aika.
6c) Kana ja kalkkuna kypsyvät n.3-5 minuutin kuluttua kääntämisestä. Kannattaa tarkistaa leikkaamalla pieni viilto keskelle, jos on epävarma.
7) Jos et ole vielä maustanut pihviä, niin nyt on sen aika. Mausteeksi käy melkein mikä tahansa pippuri- ja/tai mausteseos, mitä kaapista löytyy. Perusmauste on suola ja pippuri. Itse käytän myös Santa Marian grillaus- ja yleismausteseosta. Tätä saa laittaa reilusti.
8) A vot, pihvi on valmis nautittavaksi hyvässä seurassa muiden oheisruokahärpäkkeiden kanssa (niitä en osaa valmistaa yhtään niin hyvin... )


Että tällainen ensi avautuminen, lupaan, etten kirjoita pelkästään ruuasta. luultavasti kirjoitan suunnilleen kaikesta muusta paitsi ruuasta, mutta tämä sattui nyt sitten ärsyttämään sen verran, että piti avautua. En siis todellakaan ole mikään kokki, mutta on jotain asioita, mitä on maailmalta mukaan tarttunut, joita väitän osaavani paremmin kuin moni muu perus pulliainen ja tämä on yksi niistä. En minä suotta neljää kesää hikoillut parilan ääressä kesätöissä.