keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vitun kallis juhla

Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli laskelma siitä, kuinka paljon YO-juhlien järjestäminen maksaa... Ihan vertailun vuoksi IS:n laskelma 70 vieraan mukaan ja meikäläisen v. 2004 järjestettyjen kemujen budjetti, joissa kävi himpan päälle 100 henkilöä.

Ensin IS:n laskelma
Tarjoilut: 4200 € (käytetty pitopalvelua)
Juhlapaikan vuokra: 200-600 € (jos ei kotiin mahdu)
Puku: 200-600 €
Kampaus ja meikit: 100 € (naisille)
Valokuvat: 100-200 €
Yhteensä: 4900-5700 €

Meikäläisen bileet:
Tarjoilut: n. 600 € (Voileipäkakut ja karjalanpiirakat tilattiin, muut tarjoomukset tehtiin itse. Tarjolla oli em. lisäksi mm. vihersalaattia, pastasalaattia, lihapullia, erilaisia keksejä, täytekakku, suolaisia ja makeita pikkupiirakoita ja lapsille naposteltavana lisäksi sipsejä. Juomina kuohuviini, kahvi/tee ja mehua lapsille. Tarjoilusta, tiskistä yms. huolehti pari naapurin tätiä)
Juhlapaikan vuokra: 0 €, juhlapaikkana vanhempien omakotitalo, siivoukseen ja tilojen järjestämiseen käytettiin yksi päivä.
Puku: 130 €, lakki 40 €, kengät kaapista
Kampaus ja meikit: 30 €, meikki tehtiin itse
Valokuvat: 50 € (isän ystävä kuvasi, kun sattui olemaan freelance-kuvaaja)
Yhteensä: 850 €

Miettikääpä tätä hintaeroa... Toki, kaikilla ei ole resursseja tehdä itse tai järjestää juhlia kotona, mutta jos yksiin yo-juhliin saa kulutettua yli 5000 € rahaa, niin pikkuisen ihmetyttää... Minä maksoin omat juhlani, lukuunottamatta valokuvia (iskä) ja voileipäkakkuja (äiti) eli yhtään enempään ei olisi ollut varaakaan, mutta silti bileet oli oikein mukavat ja loput kuoharit juotiin sitten kaverien kanssa matkalla baariin... Ei menneet nekään hukkaan... :)

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Haaste Partapapalta

Voihan nenä, Partapappa haastoi vastaamaan kyselyyn, kaikki ne, jotka juttua lukiessaan pieras, kaivoi nenää tai huokas. Täytyy tunnustaa, että kaivelin omaa klyyvariani tekstiä lukiessani melko antaumuksella, koska oikeassa sieraimessani on pirullinen rupi ja yritin raastaa sitä irti, kun sitä kutitti niin pirusti. Eli ei auta kuin vastata...

1. Mitä syöt mieluiten?
Anopin tekemää ruokaa, se on loistokokki! Toinen lemppari on ravintola Fernandon ruokalistalta ihan mitä vaan. On varmaan mualiman paras ravintola! (ps. sinne kannattaa tehdä pöytävaraus, erityisesti viikonloppuisin se on aina tupaten täynnä)


 2. Missä olet hyvä?
Laiskottelussa, ehdottomasti. Mulle ei ole mikään ongelma lojua baden-badenissa päivätolkulla, kunhan mulla on vaan tarpeeksi lukemista. Ilman lukemista ei voi laiskotella. Mä olen myös empaattinen ja aina valmis auttamaan, jos apua tarvitaan. Muita juttuja, missä mä olen hyvä, on kyllä myös, mutta nää on ehkä tärkeimmät!


3. Mikä aisteista on sinulle tärkein?
Tosi paha... Vastaan näkö, koska mä rakastan lukemista. Tosin todellisuudessa se on tuntoaisti, ilman sitä on pikkusen vaikea elää... Ja onhan niitä kirjoja pistekirjoituksellakin, jos huonosti sattuu käymään!


 4. Jos voisit muuttaa elämässäsi yhden asian, mikä se olisi?
Poistaisin mun vatsaongelmat. Ne haittaa elämää sen verran paljon, että luopuisin niistä riemumielin!


5. Jos voisit antaa jollekin lahjaksi ihan mitä tahansa, mitä antaisit ja kenelle?
Mä haluaisin antaa mun kummilapsille hyvän elämän.


 6. Lempivuodenaikasi?
Kesä, erityisesti sitten, jos joku asentais tähän meidän kämppään ilmastoinnin...


 7. Lempieläimesi?
Kissa, olen vallan rakastunut Karvahelvetin Pätkikseen ja haluan itselleni samanlaisen otuksen!















 (Pätkis 2012: karvahelvetti.blogspot.com)

8. Millaisista elokuvista pidät?
Mä katon tosi vähän elokuvia, mutta sanon fantasia ja toiminta (yhdistettynä). Erityisesti on kolahtanut Taru Sormusten Herrasta -trilogia ja Eragon.

 9. Mikä sinussa on eniten muuttunut sitten nuoruusvuosiesi?
Ehkä mä en ole enää niin idiootti kuin teininä, ainakaan toivottavasti. Ja toivottavasti mä en ole enää sellainen päällepäsmäri kuin aikaisemmin!

 10. Missä olet onnellisimmillasi?
Parvekkeella hyvä kirja kädessä, lasi siideriä vieressä ja mies toisella tuolilla lukemassa omiaan. Välillä kommentoidaan jotain toiselle, mutta muuten ollaan ihan rauhaksiin.


11. Mistä olet kiitollinen?
Monistakin asioista, mutta ehkä tärkeimmät: läheiset ihmiset, järki ja kohtuullinen toimeentulo.

Ristiriitaista

Tänään mietityttää kaksi asiaa. Ensimmäiseksi se saatanan Hyvinkään ampuja, mikä lie kuningasajatus toissayönä sai aikaan tuollaisen älyvapaan teon. En nyt ala puida tätä asiaa enempää, kun en alunperin meinannut tästä edes kirjoittaa, mutta sanonpahan vaan, että hyvä, ettei se teloittanut itseään: saapahan rangaistuksen teostaan ja ehkäpä hänen kuulustelujensa kautta saadaan selkoa myös muiden vastaavien tekojen motiivesita....

No, sitten täysin toiseen aiheeseen ja itse asiassa vähän niinkuin kolikon toiselle puolelle, nimittäin eutanasiaan. Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman (lähde: Wikipedia). Aiheesta on keskusteltu puolesta ja vastaan kiivaasti tällä viikolla, kun Vihreä liitto kirjasti oikeuden eutanasiaan omaan puolueohjelmaansa. Vastustajat ovat pääsääntöisesti joko uskovaisia, joiden mielestä elämä on pyhää ja kärsimys kuuluu ihmiselle, koska ihminen on syntinen olento, tai sitten ihmisiä, jotka pelkäävät, miten asia käytännössä toteutetaan, jotta ei jouduta tilanteeseen, että ihmisille tehdään "eutanasioita", vaikka he eivät ole siihen halukkaita.Ymmärrän tämän jälkimmäisen kannan täysin, sillä se riski on olemassa, mutta mielestäni tuo ensimmäinen väitös on aivan helvetin huuhaata. Ei ihmisen tarvitse kärsiä fyysistä tuskaa vain siksi, että ihminen on syntinen olento. Joku jurpo tulkitsee taas Jobin kirjaa pikkuisen turhan kirjaimellisesti... Henkinen kärsimys tiettyyn rajaan asti on jotenkin ymmärrettävää, mutta fyysinen tuska täytyy olla hoidettavissa, tavalla taikka toisella...

Itse kannatan eutanasiaa (kuten ehkä huomasitte), sillä mieheni lähisukulainen sairasti ALSsia, joka on hermojen rappeumasairaus, jonka lopputulemana ihminen kuolee, kun hengityslihakset heikentyvät riittävästi. Sairaus on yleensä nopeasti etenevä ja muuttaa ihmisen muutamissa vuosissa täysin vihannekseksi, joka ei pysty liikkumaan eikä kommunikoimaan kuin silmiä räpäyttämällä. Pahintahan tässä on se, että järki pelaa aivan täysin, ajatteleva ja tunteva ihminen on täysin ruumiinsa vanki jopa useita vuosia, kun hengitystä pidetään keinotekoisesti yllä hengityskoneen avulla ja ravintoa annetaan ravintoletkulla suoraan vatsaan. Sanoisin, että ei ole kovin ihmisarvoista elämää. Tämä mieheni lähisukulainen toivoi, että olisi saanut lähteä ilman hengityskonetta, kuitenkin niin, että hänen ei olisi tarvinnut tukehtua, vaan hänet olisi nukutettu hengityslihasten pettäessä, jotta hän ei olisi enää tajunnut hengittämisen tuskaa. Tähän ei suostuttu, koska lääkäreiden mielestä nainen ei voinut kommunikoida riittävästi. Viestin hän oli kirjoittanut tietokoneelle ystävänsä avustuksella, mutta sitä ei tosiaan uskottu. Niinpä tämä henkilö makasi puoli vuotta hengityskoneessa, kunnes sydänlihas petti ja hän vaipui ikiuneen. Minua vituttaa tämä niin paljon vieläkin, ettei hänen annettu lähteä tahtomallaan tavalla, että kyyneleet nousevat silmiin, vaikka tapahtumasta on jo useita vuosia.

Mielestäni, jos on parantumattomasti sairas ja kokee kokee kovia tuskia (joita ei voida lievittää lääketieteellisesti) ja pystyy tahtonsa ilmaisemaan tavalla tai toisella, täytyy ihmisellä olla oikeus eutanasiaan niin vakaasti halutessaan. Nämä ihmiset tulisi mielestäni hoitaa samalla tavalla kuin Sveitsissä, eli omilla erillisillä eutanasiaklinikoilla, joihin mennään omaehtoisesti sellaisten todistusten kanssa, että tahto kuolla voidaan todentaa ennen lopullista toimenpidettä. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Ongelma tulee juuri siinä, jos ihminen on kyvytön ilmaisemaan omaa tahtoaan. Hoitotahdolla voidaan ehkäistä turha hoito, mutta kuolinapua ei lääkäri saa antaa, vaikka ihmisellä ei olisikaan mitään mahdollisuutta toipua. Näissä tapauksissa, jotta varmistetaan se, että lääkärit eivät rupea viikatemiehiksi, on Partapapan mainitsemat "kuolinpartiot" oiva apu. Ryhmässä tulisi olla sekä lääkäreitä, hoitajia, virkamiehiä, etiikan asiantuntijoita, lakimiehiä ja myöskin ihan maallikoita, jotka yhdessä omaisten kanssa päättävät, voidaanko eutanasia tehdä, mikäli tietyt olosuhteet pätevät potilaan kohdalla, joka ei pysty itse tahtoaan ilmaisemaan. Nämä olosuhteet tulisi määritellä ainakin vanhusten, onnettomuuksien urhien ja sairauskohtausten uhrien osalta ja hoitotahdon olemassaolo ja kattavuus pitäisi myös huomioida näitä määriteltäessä...

Homma olisi henkisesti rankkaa, varmasti, mutta toisaalta, niin on monet muutkin ammatit tässä maailmassa, eikä sinne siis ihan ketä tahansa valittaisikaan. Ei ole mitään järkeä kitua, jos parannusta ei ole saatavilla.

Uskontoasiaan täytyy vielä myöskin kommentoida, että mummoni, joka eli 92-vuotiaaksi, sanoi usein parin viimeisen elinvuotensa aikana, että (sanantarkka lainaus) "tulis Luoja ja korjais pois, ei täällä enää jaksaa vois". Minä silloin aina kommentoin, että älä höpsi, mutta en varmasti enää sanoisi, kun asiaa on vähän tarkemmin  ajatellut. Hän eli yksinäisenä leskenä lähes 30 vuotta ja viimeiset elinvuotensa hän kärsi kovista kivuista, koska sappi oli prakannut lähes kokonaan. Kyllä hän olisi ansainnut lähteä kunniallisemmin kuin vuodeosastolla vihanneksena lonkkamurtuman ja sapen pettämisen vuoksi puoli vuotta suotta makuutettuna...

Eutanasia-lain tulee olla erittäin tarkka ja kattava ja nämä edellämainitut esitykseni eivät varmasti ota kaikkia mahdollisia asianhaaroja huomioon, mutta näillä päästäisiin ainakin eteenpäin. Kansanedustajat huomio, täällä olis hirrrveesti hyviä ajatuksia eutanasialaista!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ei tullut mitalia...

Voi räähkämäkäpälä, kyllä se on tuo Suomen maajoukkueen kirous, kun ei saada maalia sisään ei sitten millään! Kolmannessa erässä maalipaikat Suomelle 22-2, mutta maaleja ruhtinaalliset 1... Ensimmäisen erän parit hasardit pilasivat koko samperin pelin.

Aivan kuten Aravirta sanoi, että kyllä vaan joskus tuurillakin on merkitystä, Suomelle kiekko pomppi aina väärään suuntaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

lauantai 19. toukokuuta 2012

Pizzapasteijat

Taas Elli goes ruokablogi. Nykyään tää ruuanlaitto on sen verran harvinaisempaa, että pienet innovaatiot pitää jakaa tänne. Tai eihän nää nyt mitään innovaatioita ole, mutta ideoita helppoihin illanistujaistarjoomuksiin.

Näistä sain idean A:lta, kun juhlittiin hänen synttäreitään tammikuussa. Tuunasin taas ideaa eteenpäin ja sain aikaiseksi melkoisen hyvän makuisia pizzapasteijoita. En keksinyt parempaa nimeä, mutta ohje tulee tässä:

Paketillinen lehtitaikinalevyjä (8 levyä)

Perustäyte
1 iso paprika
1 iso sipuli
valkosipulin kynsiä maun mukaan (miä laitoin 6)
(tuoretta timjamia)
-> pilko sipuli ja paprika, murskaa valkosipuli. Freesaa ainekset öljyssä ja heitä sekaan timjamin lehtiä, jos niitä sattuu talosta löytymään.

1 prk tomaattipyrettä
Loraus ketsuppia
Oreganoa
Mustapippuria
Suolaa
-> sekoita ainekset keskenään ja lisää mössöön lopuksi freesatut kasvikset

Muista lämmittää uuni (225 C) jossain välissä.

Leikkaa sulaneet taikinalevyt kahtia ja asettele ne uunipellille tai kahdelle, koska eihän ne yhdelle mahdu.

Paina lasin tai muun tasapohjaisen purkin avulla paloihin pieni kuoppa keskelle. Tässä vaiheessa voit myös voidella palaset munalla, jos niitäkin löytyy.

Sivele peruspohja kuoppiin. Sitä ei tarvita kuin reilu teelusikallinen per kuoppa!

Päällysteeksi voit sitten laittaa mitä ikinä kaapeista löytyy ja höystää sen juustoraasteella.

Itse tein kolmenlaisia pasteijoita:

1) pepperonisiivuja
2) feta-siivuja (pitää olla rasvainen feta)
3) Kinkkusuikaleita ja tomaattisiivu

Siihen päälle mozzarellajuustoraastetta, paistetaan uunissa 225 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen, jäähdytä ja nauti... Hirrrveen hyviä.

Tätä tehdessä testasin myös palovaroittimen toimivuuden. Liesituulettimemme on lopettanut toimintansa ikuisuus sitten, joten pienikin ylimääräinen käry aiheuttaa palohälytyksen. Mutta kyllä se ainakin toimii ja niinhän ne sanovat, että palovaroittimen toimivuus pitäisi testata muutaman kerran vuodessa... :D

perjantai 18. toukokuuta 2012

Mikä tuli todettua taas tänään...

.... se, että meikäläinen ja hypermarketit eivät kerta kaikkisesti vain sovi yhteen. Tänään oli normaalia enemmän ostettavaa, kun kukaan ei ollut käynyt kaupassa sitten maanantain, joten ajattelin kerrankin urhautua ja raahautua paikalliseen kitymarkettiin. No, se oli todellakin urhaus. Pihaan tullessani en vielä huomannut mitään suurempaa tunkua, mutta saapuessani pullonpalautusautomaatille helvetti oli jo täysin irrallaan. Ko. puljussa on kahdeksan palautuspistettä ja niihin kaikkiin oli jonoa ja kaikilla palauttajilla säkkikaupalla palautettavaa. Meinasin jo siinä vaiheessa kääntyä takaisin, mutta luonto ei antanut periksi. Sain kun sainkin ne pullonperkeleet loppujen lopuksi palautettua ja suuntasin kaupan puolelle - vain huomatakseni, että saatanan kaupassa on joku "hintaralli", jonka kunniaksi normaalisti niin leveät käytävät oli torpattu kaiken maailman tarjouskoreilla ja tietysti niitä hipelöivillä ihmisillä. Aaargh! Eteenpäin ei pääse, takaapäin on jo ihmiset tunkemassa syliin, kun tarjousten perässä juoksevat ihmiset haluavat juuri nyt sen Sinin kesäkassin tai L'orealin silmä- ja huulimeikinpoistoaineen, joka on jopa 20 % tarjouksessa. Vittu, meikäläinen maksaisi samoista tuotteista (jos siis sattuisin niitä tarvitsemaan) vaikka sen 20 % enemmän, jos saisin vain asioida suhteellisen rauhassa!

Elintarvikepuolella oli onneksi hiljaisempaa ja onnistuin löytämään muutaman helmenkin illanistujaisia varten. Pajuniemen suolalihaa suoraan lihatiskistä + sitten uunikinkkua samaiselta puljulta. Molemmat sulivat suussa ja tiskin takana ollut rouva antoi ne molemmat paketit suolalihan hinnalla (siis halvemmalla)! Lisäksi löysin kreikkalaista luomufetajuustoa ja Miettilän juustolan juustoleipää (mulla sattuu olemaan iskän tekemää lakkahilloa jääkaapissa).

Mutta back in business, kassalla taas muistin, että tää ei nyt ole ollenkaan kivaa. Ihmisillä oli kärryt kukkuroillaan halvennustavaraa ja toinen kärry kukkuroillaan ruokaa ja jonot olivat sitten sen mukaiset, vaikka liki jokainen kassa oli käytössä. Kakarat kiljuivat, äidit yrittivät epätoivoisesti hyssytellä niitä ja jos yhden kersan saikin hiljaiseksi, niin kyllä kohta joku toinen sinappikone tai vähän vanhempi metriheikki sai hepulin... Kassatkaan eivät näyttäneet läheskään yhtä iloisilta kuin tuossa kaupassa normaalisti. Tuommoinen tarjousviikonloppu yhdistettynä ensimmäiseen pidempäään viikonloppuun, jolloin on mahdollisuus mökkeillä, niin en ihmettele yhtään kassahenkilökunnan kohtuullisen myrtsiä habitusta... Kyllä meikäläistä ainakin vituttaisi siellä kassan takana, kun vitutti siellä asiakaspuolellakin!

Mitä tästä opimme: älä vittu mene kauppaan perjantaisin, älä edes aikaisin päivällä, äläkä varsinkaan silloin kun kaupassa on hullutpäivät/mammuttimarkkinat/3+1päivää/pimennetythinnat/whatever. Hulluksi siellä tulee...

ps. tulee muuten ihan vitusti! Parvekelasit lähtee varmaan kohta irti...

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mitä ottaisin mukaani autiolle saarelle?

Nollis pirulainen haastoi mut vastaamaan 11 kysymykseen: mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle...

Tässä siis Nolliksen kysymykset:

Minkä yhden... ottaisit mukaasi autiolle saarelle ja miksi ?

1. ...äänilevyn ?
Auts, tää on paha, koska harvemmin kuuntelen musaiikkia levyltä. Mut jos joku pitäis ottaa, niin varmaan se olis Eppu Normaalin Reppu I kokoelmalevyn. Se ei koskaan kyllästytä.

2. ...kirjan ?
Tääkin on paha, koska mä tahdon ottaa koko sarjan, nimittäin kaikki seitsemän Harry Potteria. Mutta nehän on melkein kuin yksi kirja, joten ei saa suuttua. Ai niin, ja miksi... No siksi, että se on ehkä maailman paras kirjasarja ikinä ja joka kerta kun mä luen niitä kirjoja, niin mä löydän uusia juttuja ja merkityksiä sieltä.

3. ...elokuvan ?
Elokuvia en katso, joten en tarvitse yhtään...

4. ...julkisuuden henkilön (käyttötarkoitus vapaa) ?
Ehdottomasti Aristoteleen, koska ei ainakaan kävis keskustelu tylsäksi.

5. ...syötävän herkun ?
Vesimelonin, sitä voi syödä loputtomiin.

6. ...juotavan herkun (vettä on saarella) ?
Ihanaa, ei tarvitse ottaa vettä huomioon! Ehdottomasti kuivaa omenasiideriä, mähän siis voisin elää sillä!




7. ...harraste-asian ?
Öhöh, hankalaa, jumppakuminauhan, koska sillä pysyy kunnossa, jos vaan viitsii tehdä.

8. ...telkkarisarjan ?
Myytinmurtajat, se on ihan paras sarja ikinä!

9. ...pelin ?
Angry birdsin, koska mä olen ihan koukussa siihen... Tämähän toki tarkoittaa myös sitä, että mä tartten  siihen sopivan pelivälineen mukaan... :)

10. ...urheiluvälineen ?
Pesismailan, sillä voi puolustautua tarvittaessa.

11. ...minkä vaan ?
No otetaan sitten se Angry Birdsiin sopiva peliväline... :)

Nyt en kyllä haasta ketään, koska en jaksa ajatella... Muoksin, jos on tarvetta...

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kerrankin joku on ollut viisas

Olen tänään lukenut urakalla viikon sanomalehtiä, kun koko viikko on ollut noiden englannin kurssien vuoksi yhtä pintaliitoa. Löysin ihan hirveästi hyviä jutunaiheita tänne ja yhdestä jo kirjoitinkin, mutta pitää vielä kirjoittaa toisestakin, ennen kuin lähden vihdoin ja viimein ulos.

Sitran kaksivuotisessa hankkeessa on kehitetty uudenlaista terveydenhuoltomallia nimeltään terveyskioski. Ko. paikka on nimensä mukaisesti paikka, johon voi pikaisesti piipahtaa, jos on jotain pientä terveysongelmaa, joka ei välttämättä tarvitse käyntiä terveyskeskuksessa. Siis äärettömän hyvä idea! Viedään terveydenhoitaja tms. kauppakeskukseen tai muuhun julkiseen tilaan ja ihmiset sitten voivat käydä siellä vaikka poistattamassa tikkejä, mittauttamassa verenpainetta tai verensokereita. Lisäksi sieltä saa terveysneuvontaa, palveluohjausta yms. yms. Tällä mallilla saadaan tällaiset pienet, mutta kuitenkin tärkeät asiat, pois ruuhkauttamasta terveyskeskuksia ja voidaan panostaa ihmisten palveluun siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.

Hankkeessa on tosiaan ollut pilottikioskit Ylöjärvellä ja Lahdessa, ja tulokset ovat olleet todella postiivisia. Kaiken parasta, perjantain länkkärissä (Länsi-Savo 11.5.2012) kansanedustaja Pauliina Viitamies kirjoittaa, että tällainen kiska on tulossa myös Mikkeliin parin vuoden sisällä. Kerrankin täällä panostetaan johonkin järkevään, nimimerkillä pari kertaa päivystyksessä aika vitun monta tuntia jonottanut... Lisää näiden kioskien toimintaideasta voit lukea ylläolevasta linkistä.

S-ryhmän typerä toimintamalli

Perjantain lehdessä (Länsi-Savo 11.5.2012) kauppaneuvos Leo Laukkanen kirjoittaa S-ryhmän toiminnasta melkoisen kriittisesti. Ensinnäkin, tämä on erikoista, koska herra Laukkanen on itse toiminut OK Suur-Savon toimitusjohtajana kymmeniä vuosia ennen eläkkeelle jäämistään ja toiminut myös S-ryhmän kattojärjestön SOK:n palveluksessa. Toiseksi, hän puuttuu sellaiseen asiaan, joka on vituttanut minua jo vuosia.


Osuuskaupan asiakasomistajana eli osuutoimintayrityksen jäsenenä minulla on vihreä S-etukortti, jolla minun on tarkoitus saada etuja S-ryhmän toimipaikoista, kuten ravintoloista, hotelleista, päivittäistavarakaupoista, rautakaupoista, ABC-ketjun liikennemyymälöistä jne... Kortin olen saanut maksamalla 35 € osuusmaksun. Etua kertyy, kun käyn S-ryhmän toimipaikassa ja vilautan vihreää korttiani kassalla. Ostos rekisteröityy heidän järjestelmäänsä ja aina seuraavassa kuussa saan edellisen kuukauden ostojen loppusumman koosta riippuen tietyn prosenttiosuuden bonusta takaisin. Joskus tuolla vihreällä kortilla saa jopa alennusta joistain tuotteista. Yksinkertaista, eikö vain? Ongelma tuleekin siitä, että sen bonuksen idea on olla LISÄETU asiakasomistajalle eikä kalliimpien hintojen kompensointi. Saan ruuan edullisemmin vastaavasta K-ryhmän tai Tradekan kaupasta ilman minkäänlaista korttiakin (tosin on mulla Plussa-kortti, koska sillä saa joskus ihan törkyhyviä alennuksia) ja polttoaineen puolestaan ihan miltä tahansa muulta huoltoasemalta myöskin ilman mitään kortteja...

Tämä S-ryhmän toiminta, jota siis tapahtuu ihan ympäri Suomea, eikä pelkästään täällä Etelä-Savossa, on täysin osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden vastaista (ne arvot löytyvät tästä). Osuustoiminnan perusidea on tuottaa LISÄARVOA omistajilleen eli jäsenilleen eli asiakkailleen, osuuskunnan jäsenyydestä pitää oikeasti olla hyötyä. Nyt näin ei ole, osuuskunnan jäsenyys on nykyisin S-ryhmän kilpailukeino muita kaupan toimijoita vastaan. Omistajuudesta ei ole mitään hyötyä, koska ilman korttia pääset vähintään yhtä halvalla naapurikaupassa kuin pienen S-ryhmän kaupassa.Tuon pienen vihreän kortin haltijana et todellakaan saa yhtään mitään etuja.

Toisin on Tradeka-yhtymässä. Tradeka on myös osuuskunta, jolla on liiketoimintaa niin päivittäistavarakaupassa, ravintoloissa kuin hotelleissakin. Tradekan toimintamalli on täysin erilainen. Heillä on toki Ykkösbonus-kortti, jonka saa kuka vaan ja sillä kerätään bonuksia samalla tavalla kuin S-etukortilla ja Plussa-kortillakin, mutta: hankkimalla kortin, et ole vielä osuuskunnan jäsen. Jos hankit kortin ja liityt samalla osuuskunnan jäseneksi maksamalla osuusmaksun 33,64 € saat korttiisi leiman, jolla saat lisäetuja. Jäsenenä kerrytät bonussaldoasi nopeammin ja joistain paikoista saat jopa ALENNUSTA ostamistasi tuotteista (mm. ravintolat ja hotellit). Tämä on jäsenyyden idea: saat enemmän etuja kuin ei jäsenet.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että S-ryhmällä on parhaat edut. Ehkä joo, mutta suhteessa etujen verran kalliimmat hinnat kilpailijoihin ja tätä ei taideta ottaa tutkimuksissa huomioon eikä yhdessäkään löytämässäni tutkimuksessa Ykkösbonuskorttia oltu vertailtu siinä suhteessa, että jäsen saa eri edut kuin pelkkä kortin haltija...

Näin meitä ihmisiä kusetetaan...

lauantai 12. toukokuuta 2012

Rutistus ohi

Kaksi enkun kurssia takana hyväksytysti. Rankkaa oli, mutta nyt olisi kieliopinnot yhtä pistettä vajaa suoritettu. Syksylle ei jää enää kuin yksi kurssi ja kaksi tenttiä + tietty gradu ja sit musta tulee maisteri!

Mutta nyt aivastaa sopuli ja otan todellakin ansaitsemani siiderin tai vaikka viis!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Omituisia mielihaluja

Äsken kaupasta tultuani, mieleni teki lähteä lenkille! Allekirjoittanut, jonka mielestä lenkkeily on maailman typerin harrastus, on erittäin todennäköisesti sekoamassa, jos tuommoisia mielitekoja päässä liikkuu... Onneksi sain halun haihtumaan tekemällä 20 x-hyppyä, joten mielenterveydessäni ei ehkä kuitenkaan ole vikaa... Kaksi viikkoa  pitäisi kestää ja sitten pääsee pesiskentälle huitomaan olkapäät sijoiltaan, sitten on mulla taas mielekästä liikuntaa tiedossa! Ala jo pesiskausi!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Wappupostaus osa 2

Wappu vietettiin oikein mukavissa tunnelmissa. Ystävän muuttourakan jälkeen hain omasta mielestäni riittävästi alkoholia kolmelle hengelle (18 tölkkiä kaljaa ja kymmenen siideriä) ennen baariin siirtymistä. L:n kanssa käytiin katsomassa "nuori nainen" -patsaan lakitus (kaikille jurpoille tiedoksi, että sen oman lakin saa sysätä päähän vasta kun se patsas on lakitettu, NIIIHH!) ja samalla pyörähdimme kesän ensimmäisellä virallisella terassioluella/-siiderillä.

Kotona odottivat perinteinen wappu-ateria: nakkeja ja perunasalaatteja ja huvituksena toimivat Skibbo-pelitkortit. Mieskin saapui kotiin ja liittyi seuraan ja myöskin Broidi, loppujen lopuksi... Miten ihmisellä VOI mennä kahden kilometrin pyörällä polkemiseen 1,5 tuntia? HÄH, kysyn vaan... Kaikesta laskelmistani huolimatta, tuo vaatimaton hankkimani alkoholimäärä ei riittänyt meille kolmelle (Broidilla oli omat juomat), vaan päätimme puolen yön aikaan siirtyä paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Jonot olivat melkolailla uskomattomat, mutta onneksi siihen aikaan vielä vetivätkin kohtuullisesti. Ravitsemusliike oli TODELLA täynnä haalarikansaa ja muita nuoria, joten fiilis oli sen mukainen: riehakas ja vitun känninen...

Totesin yhden siiderin juotuani, että mulle riitti ja lähdin kotiin, olin taas hilkkua ennen lehteä kotona, vanhuus ei näköjään tule yksin... Mieskin oli kammennut johonkin aikaan kotiin, totesin siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran silmät avasin tai siis yritin avata. Silmämeikin jättäminen yöksi ei ole niitä kaikista fiksuimpia vetoja... Onneksi kylmä vesi auttoi...

No, tämä päivä onkin mennyt täysin pelastusarmeijalle. Olen ottanut jo ainakin kolmet torkut heräämisen jälkeen, syönyt loputkin nakit ja sipsit sekä notkunut täällä blogistaniassa. Mies ei ole vielä sängystä noussut muualle kuin juomaan vettä ja vessaan... Sen siitä saa, kun hilluu liian pitkään baarissa.

Hauska oli Wappu, mutta onneksi se on vain kerran vuodessa. Tähän lopuksi vielä päivän piristys, toivottavasti kovin monelle lukijalle ei ole käynyt näin... :D


May I introduce: Natsipaska ja "Vappu pilalla"....