perjantai 29. maaliskuuta 2013

Siwasiwasiwasiwasiwa

Siwa on kiwa, kun ne kaikista pienimmät kaupat on auki tällai pyhäpäivinäkin ainaskin jonkin aikaa. Pari kertaa on nääs käynyt niin, kuten siis tänäänkin, että jokin aivan äärimmäisen tärkeä elintarvike tai päivittäistavara loppuu just helatorstaina tai pitkänäperjantaina. Viime helatorstaina loppui vessapaperi, eikä ollut myöskään talous- tai nenäliinapaperia mihin pyyhkiä ja tänään huomasin, että lammaspaisti saattaa jäädä hyvinkin vajavaiseksi, jossen kipaise Siwaan ostamaan valkosipulia.

Mikkelissä on kaksi Siwaa, jotka saavat olla pyhinä auki: Nuijamiestenkatu ja Kansankatu. Molemmat ovat suunnilleen yksiön kokoisia putiikkeja, joista kuitenkin löytyy lähes kaikkea perseestä perämoottoriin! Näin pyhinä niissä on vain yksi ongelma: aika moni muukin keksii jotain ostettavaa, joka on unohtunut, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta jumalauta sitten nämä idiootit, jotka tulevat sinne täysin käsittämättämättä, että tällainen päivä EI ole ihan paras päivä palauttaa pulloja tai tulla valittamaan, jostain epäkurantista tuotteesta! Varmaan olisi parempiakin päiviä tukkia muutenkin ahtaita käytäviä. Molempien kauppojen käytävät ovat nimittäin niin kapeita, että näinä ruuhkapäivinä pitää tasan tietää, mitä haluaa, sillä takaisin ei voi kääntyä, kun jono yltää melkein ulko-ovelle asti!

Ja sitten sinne tulee näitä vitun vammaisia pässinpäitä: siis mä en kestä! Tänäänkin edelläni jonotti äkäinen mieshenkilö, joka sen 25 minuuttia jonotettuaan pääsi kassalle valittamaan jostain helkkarin suklaatarjouksesta, että hän ei ollutkaan saanut jotain vitun alennusta, mikä tarjouksen mukaan piti saada. Kassatädin ja meidän muiden jonottajien ilme oli näkemisen arvoinen, kun se rupesi kaivamaan kuittia ja vinkumaan jostain 20 sentin virheestä! Ei video, kuka VIITSII nähdä noin paljon vaivaa tällaisena päivänä, olis vaikka senkin ajan juonut kossua vitutukseensa! Kaiken hyvän päälle selvisi, että hän oli ostanut sellaisen tuotteen, joka ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan tarjouksessa. Siinä vaiheessa minua alkoi jo naurattaa, vaikka muuten vituttikin se jonottaminen ja tuollainen turhasta valittaminen. Toivotin herralle mielessäni oikein suklaarikasta pääsiäistä siinä kun pääsin itse maksamaan sitä valkosipulia ja mukaan tarttunutta popcorn-pussia ja muutamaa siideriä... :D

Hyvää päästäistä kaikille lukijoillenikin!

Toivottaa Elli

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ei menny ihan niinku Strömsössä

Hitto, mikä viikonloppu! Kaikki, mikä pystyi menemään perseelleen, myös meni (mukaan lukien toki myös ihan itse)! Tällä tarinalla todistan, että ns. Murphyn laki pitää todella paikkaansa.

Lähdimme ystävieni kanssa perjantai-iltapäivällä ajelemaan kohti Riihimäkeä ja Alueen B Nuorkauppakamarien vuosikokousta. Matka meni hyvin, mutta ongelmat alkoivat hotellilla: minun nimelläni ei ollut huonevarausta. Ei löytynyt ei sitten millään ja totta kai olin jättänyt varausvahvistuksen kotiin, eikä sitä löytynyt enää myöskään sähköpostista. Lisäksi olin kuitenkin maksanut sen huoneen varaushetkellä. Asia luvattiin selvittää maanantaina ja saimme onneksi kuitenkin huoneen, joka luvattiin laskuttaa, koska ilmoitin, että minulla ei tällä hetkellä ole varaa maksaa siitä ja päivän hinta oli kuitenkin kohtuullisen suolainen kahdelle yölle... Tässä kohtaa tuntui, että pikkuvikoja, kun kerran rahalla selviää.

Ilta meni mukavasti tulojuhlassa ja käytiin  puolilta öin nukkumaan. Aamulla lähdettiin varsinaiselle kokouspaikalle ja olo oli mitä mainioin: ei krapulaa, ei päänsärkyä, mitä olin etukäteen vähän pelännyt. Kahden tunnin päästä olo ei ollutkaan mitä mainioin, sillä istuin sen helvetin kokouspaikan vessan lattialla ja oksensin kuin viimeistä päivää ja vatsakin oli ihan sekaisin. Lähdin hotellille lepäämään ja kiroilin kohtuullisen rankasti sairastumistani. Oksentelu ONNEKSI jäi siihen yhteen kertaan, mutta havaitsin sitten, että minulla on kuumetta. Suunnittelin jo lähteväni kotiin, mutta ajatus julkisilla liikennevälineillä kulkemisesta sairaana ei erityisesti houkutellut, joten päätin jäädä hotelliin ja sain itseni iltapäivän aikana lääkittyä siihen kuntoon, että kykenin lähtemään palkintogaalaan. Gaalassa ruoka maistui ja ilta oli onnistunut siihen asti, kun lähdettiin ystäväni kanssa takaisin hotellille (ajoissa heti virallisen osuuden jälkeen, koska olimme molemmat hieman puolikuntoisia). Matkasimme taksilla ja maksettuani matkan, nousin pois autosta, tai siis yritin nousta, sillä astuin vahingossa iltapukuni päälle ja romahdin keskelle jalkakäytävää pitkin pituuttani ja liuin liukasta katua pitkin puoliksi sen taksin alle. Taksi sentään huomasi tilanteen eikä ajanut päälleni ja ystäväni kiskoi minut alta pois, mutta sain sillä pyllähdyksellä mustaksi toisen polven, kyynärpään ja olkavarren, sekä käteeni pitkän ja rosoisen naarmun. Mekolle ei sentään käynyt kuinkaan. 

Selvisin ilman suurempia vammoja nukkumaan ja nukuinkin mainiosti puoli seitsemään asti. Sitten heräsin ja tunsin, että nyt ollaan muuten TODELLA kipeitä. Kurkku oli turvoksissa, keuhkot tuntuivat haluavan tulla yskimällä ulos ja kuume huiteli varmaan 38 asteessa... Onneksi oli vielä niitä särkylääkkeitä mukana ja sain itseni kohtuulliseen kondikseen kotimatkalle. Uloskirjautuessamme oli vielä viimeinen epäonni, kun respan täti ilmoitti, että ei me voida sinua laskuttaa, koska sinulla ei ole meidän kanssamme laskutussopimusta! Sain kuitenkin selvitettyä tilanteen väliratkaisulla ja hän lupasi ottaa minuun huomenna yhteyttä. Toivottavasti asia selviää silloin kuntoon! Kotimatkan nuokuin etupenkillä ja yritin olla oksentamatta, sillä kuume teki taas nousuaan ja voin muutenkin usein pahoin autossa. Selvisimme ilman yrjötaukoja Mikkeliin sentään ja olen nyt ERITTÄIN onnellinen kotona, oman viltin alla potemassa lenssua pois.

Ai niin, sekin selvisi se alkuperäisen varauksen tilanne: olin kyllä tehnyt huonevarauksen pe-su 8.-10. päivälle, mutta kuukausi oli väärä: helmikuu. Maksoin sitten kahdesta yöpymisestä hotellissa jo edellisessä kuussa, vaikka en ollut siellä päinkään! Pikkuisen vitutti, kun asia selvisi!

Tämä kokousmatka meni kokonaisuudessaan niin perseelleen, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Seuraava kokous on LUOJAN KIITOS täällä Mikkelissä, niin voi nukkua omassa sängyssä. Nyt minulla on sentään 2,5 kuukautta aikaa unohtaa tämä episodi ennen Eurooppakokoukseen lähtöä!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kasaria (ei heikkohermoisille)

Huomenna on paikallisessa ravintolassa kasaribileet. Pari viikkoa sitten olleet firman omat kasaribileet onneksi poistavat asusuunnittelun ja meikin tarpeet, kun ne on jo kerran harjoiteltu. Tässä meikäläinen kasarihuumassa:


Kaverin mielestä näytin pelottavalta ja mielenvikaiselta. Allekirjoitan täysin hänen väitteensä.... :) Tuo meikin määrä ja psykedeelinen huivi säikäyttää kenet tahansa. Onneksi olin itse 80-luvulla niin pieni, että mulle ei ole jäänyt siitä traumoja, mutta en mä nyt kerta kaikkisesti vaan voi käsittää sitä!