torstai 25. syyskuuta 2014

Ihania ihmisiä!

Radiohiljaisuus venyi lähes puoleksi vuodeksi. Kevät ja kesä oli säätöä täynnä ja nyt kylmän syksyn sekä flunssan yllätettyä voisi olla aikaa vaikka jotain kirjoittaakin.

Täällä podetaan tosiaan flunssaa ja kirotaan sitä, kuka piru on sotkenut meidän asunnon sen näköiseksi kuin täällä olisi pyörähtänyt tornado... Syyllinen katsoo valitettavasti vastan peilistä, mutta olen tosiaan ollut sen verran puolikuntoinen, että voimat eivät kerta kaikkisesti ole riittäneet muuhun kuin itsensä ruokkimiseen ja nukkumiseen eikä niihinkään kunnolla. Töissähän on kuitenkin pakko ollut käydä, koska sairastuin juuri pahimpaan aikaan, sillä olin sopinut tälle viikolle tilintarkastuksen, jota ei voinut siirtää... Isäntä on tietenkin perinteisellä metsästysreissullaan Kainuussa, joten olen joutunut potemaan täällä ihan yksin... Snif!

Onni onnettomuudessa ovat ihanat naapurit ja ystävät, jotka auttoivat flunssan ollessa pahimmillaan... U toi minulle kaupasta ruokaa ja nenäliinoja - niin, ja itseleipomaansa pullaa, naapuri J lainasi bebanthenia, kun valitin, että nenä on niistämisestä karrella ja A toi omatekemää ihan hiton tulista ja hyvää pitsaa, jonka avulla sain nenätukkeen pois. Paikallinen lähiökuppilan yrittäjäkaksikkö oli myös ystävällinen. Hain sieltä eilen ruokaa, kun en jaksanut itse tehdä ja alkoi tehdä jo lämmintä ruokaa mieli. Olivat kovin huolissaan olostani ja tarjosivat minttuviinapaukun yskänlääkkeksi, siksi aikaa kun odotin ruokaa. Siellä huolehditaan asiakkaista viimeiseen asti... :)

Ei se naapuri-/ystäväapu ole mihinkään kadonnut, vaikka kerrostalossa asuessani siltä tuntuikin. Päin vastoin, aina saa apua, kun vaan tajuaa edes pikkuisen vinkata, että nyt ei ihan olo ole kuosissaan. Kannustan kokeilemaan! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti